Huonot yöunet keskeytyivät klo 9, kun naapurissa alkoi laulaa porakone. Sitkeästi väkisinmakasin vielä tunnin verran, mutta sitten nousin. Remontti jatkui noin seitsemään, ja työmiehet olivat tehneet pienestä aulastamme (n. 3m x 5m) itselleen verstaan, jossa katkoa osia, porata ja naputtaa. Huomenna jatkanevat.
Aamupalan jälkeen hilpaisin kaupungille. Ensin menin maksamaan ensi kuun internetini. Se tosiaan pitää käydä maksamassa käteisellä toimistossa, tai muuten kuun vaihtuessa keskiyöllä katkaisevat yhteyden. Suurin haaste oli se, että löysin kyseisen puljun kuukauden tauon jälkeen. Pienten harharetkien jälkeen pääsin sisällä. Jonossa oli kai kuusi ihmistä ennen minua ja tiskejä oli kaksi. Jono eteni hitaanlaisesti, ja kun toisella tiskillä asioitunut setä alkoi täyttää jotakin lomaketta, niin edessäni ollut mummo loikkasi jonon ohi tiskille. Kyllä tuli elämää! Toinen iäkäs rouvashenkilö alkoi kovaan ääneen sättiä etuillutta mummoa, ja mummo vain selitti jotakin takasin ja ojenteli rahaa tiskille. Sanaakaan en ymmärtänyt, mutta sävy oli selvä. Tekstiä tuli puolin ja toisin. Kun etuillut mummo sai nettinsä(?) maksettua, niin jono levisi epämääräiseksi rintamaksi tiskille. Arvelin jo, etten mykkänä ja tylppäkyynärpäisenä pääse ikinä tiskille, mutta niin vain vuoroni tullessa tiskiä lähempänä seissyt mieshenkilö viittilöi että sun vuoro. Sain nettini maksettua ja tunsin oloni sankarimatkailijaksi.
Takaisin tullessa piipahdin kauppaan maito-ostoksille. Kortti ei toiminut, joten jouduin kuluttamaan ikävästi hupenevia käteisvarantojani. Ostin myös hehkulampun rikkoutuneen keittiönlampun tilalle. Päädyin kokeilemaan halpaa venäläistä merkkiä. VIRHE! Kotiin tultuani vaihdoin lampun, ja sen elinkaari osoittautui noin sekunnin mittaiseksi. Puolalainen naapurini sanoisi luultavasti tästäkin, että "typical Russian product". Jouduin tekemään illalla uuden reissun kauppaan ja tuttu, länsimainen merkki osoittautui luottamuksen arvoiseksi.
Illalla kuuntelin vähän Genesistä, soittelin, siivosin ja jumppasin. Lopuksi vielä soittelin Suomeen.
Urmas U.
Aamupalan jälkeen hilpaisin kaupungille. Ensin menin maksamaan ensi kuun internetini. Se tosiaan pitää käydä maksamassa käteisellä toimistossa, tai muuten kuun vaihtuessa keskiyöllä katkaisevat yhteyden. Suurin haaste oli se, että löysin kyseisen puljun kuukauden tauon jälkeen. Pienten harharetkien jälkeen pääsin sisällä. Jonossa oli kai kuusi ihmistä ennen minua ja tiskejä oli kaksi. Jono eteni hitaanlaisesti, ja kun toisella tiskillä asioitunut setä alkoi täyttää jotakin lomaketta, niin edessäni ollut mummo loikkasi jonon ohi tiskille. Kyllä tuli elämää! Toinen iäkäs rouvashenkilö alkoi kovaan ääneen sättiä etuillutta mummoa, ja mummo vain selitti jotakin takasin ja ojenteli rahaa tiskille. Sanaakaan en ymmärtänyt, mutta sävy oli selvä. Tekstiä tuli puolin ja toisin. Kun etuillut mummo sai nettinsä(?) maksettua, niin jono levisi epämääräiseksi rintamaksi tiskille. Arvelin jo, etten mykkänä ja tylppäkyynärpäisenä pääse ikinä tiskille, mutta niin vain vuoroni tullessa tiskiä lähempänä seissyt mieshenkilö viittilöi että sun vuoro. Sain nettini maksettua ja tunsin oloni sankarimatkailijaksi.
Takaisin tullessa piipahdin kauppaan maito-ostoksille. Kortti ei toiminut, joten jouduin kuluttamaan ikävästi hupenevia käteisvarantojani. Ostin myös hehkulampun rikkoutuneen keittiönlampun tilalle. Päädyin kokeilemaan halpaa venäläistä merkkiä. VIRHE! Kotiin tultuani vaihdoin lampun, ja sen elinkaari osoittautui noin sekunnin mittaiseksi. Puolalainen naapurini sanoisi luultavasti tästäkin, että "typical Russian product". Jouduin tekemään illalla uuden reissun kauppaan ja tuttu, länsimainen merkki osoittautui luottamuksen arvoiseksi.
Illalla kuuntelin vähän Genesistä, soittelin, siivosin ja jumppasin. Lopuksi vielä soittelin Suomeen.
Urmas U.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti