7. päivä (ti 4.9.2012)

Unohdin maanantain kohdalle kirjoittaa, että tullessani kaupungilta hoitamassa pankki- ym. asioita, oli asuntolani respassa minulle lappu, jossa neuvottiin melko oudolla englannilla minua tulemaan respaan aamulla klo 9. No, aamulla reippaasti menin respaan, jossa istui nuori julli (lapun ”programmer”), joka siis laittoi kannettavaani asuntolan langattoman verkon härdelit. Olin siis vasta edellisenä päivänä käynyt solmimassa sopimuksen piuhamallisesta netistä. Älkää kysykö tarkemmin, en ymmärrä enempää. Näytin jullille tilausvahvistustani eiliseltä, ja englannista sain sen verran selvää, että ”free wi-fi”. Niin, kunpa olisin tiennyt. Hän tuli kuitenkin asuntooni katsomaan piuhaviritystä, joka matelee lattialla, mutta sitten kielimuuri nousi niin korkeaksi, että jouduin turvautumaan Andrean tulkkaukseen.  En halua arvostella kenenkään kielitaitoa, etenkään kun en itse juuri puhu paikallista kieltä, mutta edes auttava englannin taito tuntuu täällä olevan harvassa. Julli totesi, että piuha ei toimi, koska yhteyttä ei ole aktivoitu ATK-liikkeestä (liikkeen nimi on siis ATK), minkä tiesin ja mitä olin hänelle yrittänyt jankata. Julli halusi kuitenkin auttaa ja soittaa kyseiseen liikkeeseen asiasta. Ennen soittoa tilanne oli, että Anjalle soitetaan, koska yhteyttä tullaan kytkemään ja hän soittaa minulle, että tiedän olla paikalla. Jullin ”avustuksen” jälkeen tilanne on seuraava: firmasta soitetaan asuntolan respaan ja respasta sanotaan firmalle, että olen tällä viikolla klo 17-18 tavoitettavissa (en muuta aikaa tiennyt opetuksettomaksi). Päivystän nyt siis joka ilta tämän viikon klo 17–18 ilman tietoa, milloin firmasta tullaan toista yhteyttäni, jonka siis olen jo kuukaudeksi maksanut, kytkemään. Vähän vain epäilyttää julkisen langattoman verkon tietoturva.

Aamu- ja iltapäivä menikin netissä roikkuessa. Soittelin myös videopuhelun, millä oli mielialaa kohottava vaikutus. Jostakin mystisestä syystä en päässyt riemurasia.net-sivustolle. Liekö blokattu kolhoosien moraalia pilaavana?

Monikon genetiivin opetus meni ilman suuria riemunkiljahduksia opettajalta tai opiskelijoilta. Saimme myös Anjan kanssa vihdoin lukujärjestyksen loppuviikolle. Lukujärjestyksessä oli ollut mielenkiintoinen päällekkäisyys: kahdella opettajalla kolme ryhmää samaan aikaan. Anja oli kuitenkin järjestänyt, että kummallakin on vain yksi ryhmä kerrallaan. Anja auttoi myös uuden sim-korttini pin-koodin löytämisessä. Se oli Ässä-arvan tapaan raaputuspinnan alla. En tiedä, onko Suomen prepaid-korteissa sama systeemi, vai onko niissä perinteiset 0000 tai 1234. Oli jännää raaputtaa, että mikähän tulee pin-koodiksi. Olo niin kuin jouluaattona pakettien äärellä (joiden sisällön perinteisesti käsikopelolla tiedustelin valmiiksi jo ennen aattoa). Viime jouluina ei olekaan enää sitten lahjoja tullut.

Iltasella lähdin etsimään BUM-nimistä liikettä, josta ostaisin itselleni pyykkitelineen. Poikkeuksellisesti en eksynyt matkalla, mutta olin niin myöhään liikkeellä, että liike suljettiin 10 min kuluttua saapumisestani. En pihiyttäni malttanut ostaa telinettä, kun olivat kalliimpia, mitä ajattelin, 1000 ruplaa sopivasta, ja halusin miettiä tarkemmin. Pitää mennä paremmalla ajalla uudestaan.

Ruokakaupastani Sigmasta löysin vihdoinkin linssejä ja kikherneitä ituhipin ruokavaliooni. Olen muuten ilmeisesti muistanut ruplan kurssin vähän väärin. 100 ruplaa onkin noin 2,5 €, eikä 3,5€. Silti varsinkin ulkomaiset tuotteet ovat aika kalliita ja leipälimppu maksaa vain 20 ruplaa eli n 0,50€.

Iltasella valmistelin seuraavan päivän tunneille tekstinymmärrystehtävän, jee.

Urmas U.