26. päivä (su 23.9.2012)

Sunnuntai oli yllätysten päivä. Heräsin kahdeksan nurkilla (yllätys!) ja aamupalan jälkeen lähdin käymään kaupassa. Lähisupermarketissani on pankkini automaatti (muiden pankkien automaattien käytöstä menee veloitus), ja minun piti käydä kokeilemassa korttiani, ottamassa esim. saldo, että kortti aktivoituu. Näin siis sanoivat pankissa. Halusin olla aikaisin liikkeellä, sillä ruuhka-aikaan tumpulointi aiheuttaa ylimääräistä stressiä. No, alku oli helppo, kun ruutuun tuli ohjeet englanniksi, mutta kun kone tunnisti korttini venäläiseksi, niin jatko olikin venäjäksi. En saanut mitään tolkkua eri vaihtoehdoista, joten yritykseksi jäi tämäkin. Hyvä, että korttini sain ulos koneesta.

Kotiin kävellessäni puhelimeni soi. Laitoksen uusi johtaja Olga soitti ja kysyi suunnitelmiani päivälle. He olivat menossa perheineen tänne: http://en.wikipedia.org/wiki/Malye_Korely. Olga kutsui minut mukaan, ja pienen empimisen jälkeen päätinkin lähteä. Kyseessä on siis laajahko ulkoilmamuseo, joka on avattu 70-luvulla ja jonne on kerätty näytteitä Arkangelin alueen vanhasta puuarkkitehtuurista. Vanhimmat rakennukset ovat kai 1700-luvulta.

Paikka oli todella suosittu. Se oli mielestäni aika yllättävää, koska miettikää nyt jos Suomessa kerättäisiin vanhoja latoja yms. keskelle ei-mitään. Väittäisin, että aika rauhassa saisi siellä kulkea. Täällä oli jonoja ja autolle oli vaikea löytää parkkipaikkaa. Olgan ja hänen perheensä mukaan lähialueella ei ole oikein mitään vastaavaa, ja he arvelivat käyneensä paikassa noin sata kertaa! Ja mukavaahan siellä oli, sai kävellä raikkaassa syyssäässä eikä autoja tai liikenteen melua missään.

Kuviakin räpsin. Tässä muutama:

Olin kotona neljän nurkilla, jonka jälkeen katselin maanantain tunnit valmiiksi ja yritin tuloksetta pestä pyykkiä. Kone ei toiminut, mistä kävin elehtimässä vastaanotossa. Luulen, että sain viestin perille, mutta voihan olla, että papereihin tuli merkintä: "Huoneiston xxx asukkaan tila heikkenee. Tarkkailtava."

Illalla, kun bongorummuttelin kotiin, oveen koputettiin, ja siellä oli kaksi nuorta naista, joista toinen selvällä suomella kutsui minut illanviettoon naapuriasunnon puolalaisen luo. Hämmennykseltäni lupasin. Puolalaisen nimi on Łukasz ja nimen ensimmäinen kirjain ääntyy korvissani välillä [v] ja välillä [m].

Olin ollut aikeissa käydä vain pyörähtämässä, mutta niin vain ilta vierähti. Vieraita oli lisäkseni kolme, joista yksi ei puhunut englantia, joten sain harjaannusta venäjän kuullunymmärtämisessä. Venäläisten vieraiden poistuttua jäimme Łukaszin kanssa juomaan teetä ja puhumaan toisesta maailmansodasta ja Molotov - von Ribbentrop-sopimuksesta, jossa puolalaisillekin aikanaan jäi ns. "luu käteen". Mukavaa oli. Kotona olin yhdentoista jälkeen enkä enää jaksanut ryhtyä kirjoituspuuhiin, joten siksi tämä teksti teksti ilmestyy vasta maanantaina.

edit. suoritettu kielenhuollollisia toimenpiteitä

Urmas U.