2x90 min opetusta tänäänkin. Aamupäivästä kyhäilin verbintaivutuksen harjoitteluun kaksi versiota laivanupotuksesta. Pystyrivillä on verbit ja vaakarivillä persoonapronominit. Ruudukko on siis 6x6 ja sinne pitää sijoittaa yksi kolmen ruudun laiva, kaksi kahden ruudun ja kolme yhden ruudun alusta. Sitten vain ampumaan. Osui ja upposi!
Sitä en sitten lakkaa ihmettelemästä, että aikuisia opiskelijoita pitää toistuvasti komentaa kesken tunnin olemaan hiljaa. Ja vielä yhtä kahteen kertaan ottamaan kuulokkeet pois korvista. Yliopistossa! Aika vähän siis meno muuttunut peruskouluun verrattuna. Seuraavaksi varmaan ryhdyn laatimaan istumajärjestystä. Tyttö, poika, tyttö, poika...
Opetuksen jälkeen kävin tapaamassa laitoksen uutta johtajaa. Hän puhui hyvää englantia ja kyseli kovasti kuulumisia ja suunnitelmiani. Hän kehui, että Vienanmeri on tähän aikaan hyvin kaunis ja vähän puhuttiin mahdollisesta retkestä merelle. Venäläiseen tapaan suunnitelmat varmasti vielä elävät kovasti. Mutta olisihan se.
Edellisinä päivinä on ollut niin menoa, että päätin viettää koti-illan. Hoidin kotitöitä, lueskelin venäjää ja otin tuntumaa Wigwamin Being-levyyn. Illasta vielä skypeilin Suomeen ja tein keppijumpan. Sosiaalinen media käy hartioille.
Eilen kun tuli Neuvostoliitto esille kirjoituksessani, niin laitan tähän loppuun aiheeseen kuuluvan vitsin:
Missä Neuvostoliitossa oli eniten leipää? Lihapullissa.
Venäjä-vitsit ovat muuten kirjasta nimeltä Venäläinen ruletti (Helsingin yliopiston slavistiikan ja baltologian laitos).
Urmas U.
Sitä en sitten lakkaa ihmettelemästä, että aikuisia opiskelijoita pitää toistuvasti komentaa kesken tunnin olemaan hiljaa. Ja vielä yhtä kahteen kertaan ottamaan kuulokkeet pois korvista. Yliopistossa! Aika vähän siis meno muuttunut peruskouluun verrattuna. Seuraavaksi varmaan ryhdyn laatimaan istumajärjestystä. Tyttö, poika, tyttö, poika...
Opetuksen jälkeen kävin tapaamassa laitoksen uutta johtajaa. Hän puhui hyvää englantia ja kyseli kovasti kuulumisia ja suunnitelmiani. Hän kehui, että Vienanmeri on tähän aikaan hyvin kaunis ja vähän puhuttiin mahdollisesta retkestä merelle. Venäläiseen tapaan suunnitelmat varmasti vielä elävät kovasti. Mutta olisihan se.
Edellisinä päivinä on ollut niin menoa, että päätin viettää koti-illan. Hoidin kotitöitä, lueskelin venäjää ja otin tuntumaa Wigwamin Being-levyyn. Illasta vielä skypeilin Suomeen ja tein keppijumpan. Sosiaalinen media käy hartioille.
Eilen kun tuli Neuvostoliitto esille kirjoituksessani, niin laitan tähän loppuun aiheeseen kuuluvan vitsin:
Missä Neuvostoliitossa oli eniten leipää? Lihapullissa.
Venäjä-vitsit ovat muuten kirjasta nimeltä Venäläinen ruletti (Helsingin yliopiston slavistiikan ja baltologian laitos).
Urmas U.
Heps!
VastaaPoistaLähes kaikki Ylen podcastit lenkeillä kuunnelleena muistelen hämärästi parin vuoden takaa ohjelman juuri näistä venäläisistä vitseistä. Nyt ei vain tule mieleen, kuka niistä puhui, mutta muistelisin, että kaverilla oli ihan joku kunnon oppiarvo. Saattoi liittyä tuohon opukseen.
Noista levyistä tuli mieleen, että kuunteletko ihan fyysisiä kiekkoja vai onko luritukset bitteinä jossain. Ajattelin vain, että selän päälle saattaa käydä sekin, jos kuskasit sata litraa levyjä Arkangeliin...
Kirjan toimistuskunnassa on päätoimittajana Arto Mustajoki. Arto Lehmuskallio Tampereen yliopistosta on myös asiaa harrastanut. Voisi olla jompikumpi noista.
VastaaPoistaJossain vaiheessa mietin, että olisin ottanut jotakin musiikkia ihan levyinä mukaan. Syytä tähän en enää muista. WMA-muodossa tietokoneella ovat siis mukana täällä ja fyysiset kappaleet levyistä majailevat pääkaupunkiseudulla.