8. päivä (ke 5.9.2012)

Kestovaipoistakos piti puhumani… eikun niin, Arkangelista. Koska blogini otsikkokin lupailee A:n lisäksi vitsejä, niin aloitetaan sitten vitsillä:

Näyttelyssä on esillä taulu nimeltä ”Lenin Puolassa”. Tauluun on kuvattu risumaja, josta törröttävät kahdet paljaat jalat, miehen ja naisen.

-         Tämä on maja Razlivissa, selittää opas. – Jalat kuuluvat salaisen poliisin päällikölle Felix Dzerdžinskille ja Leninin vaimolle Nadežda Krupskajalle.

-         Mutta missä Lenin oikein on?

-         Lenin on Puolassa.

Tänään oli löysä päivä opetuksen suhteen, vain yksi 90-minuuttinen. Jätän laatimani sanastoharjoituksen finessit nyt hehkuttamatta. Luppoajalla kävelin takaisin BUMiin ostamaan pyykkitelinettä. Päädyin 900 ruplan (22€) turkkilais-viritelmään, joka näyttää koottuna x-kirjaimelta (joka on muuten h-äänne kyrillisillä aakkosilla). Jo matkalla kassalla tuli avulias kaupan työntekijä sanomaan jotakin, mutta joudun turvautumaan hyvin sisäistämääni ”En ymmärrä. Puhutteko englantia?” -repliikkiin. Arvatkaa, puhuiko?

Kassalle siis. Ja kassalla sama juttu. Kassa yrittää selittää jotakin eikä ota hintaa telineestä. Epäilen, että olen ottanut mallikappaleen tms. ja varsinainen tuote pitää hakea jostakin varastosta, kuten Ikeassa. No, myyjä tuskastuu ja viittilöi toisen myyjän paikalle. Toinen myyjä saapuu, mitään puhumatta ottaa telineeni ja lähtee pois. Ensimmäinen myyjä viittilöi minua seuraamaan. Seuraan ja myyjä alkaa repiä pakkausmuoveja telineestä. Katson vieressä Teuvo Moilasena. Myyjä saa muovit pois, kokoaa telineen ja katsoo kysyvänä päälle. Nyökkään hyväksyvästi. Myyjä kasaa telineen, kantaa kassalle ja nyt saadaan kaupat tehtyä. Tämän jälkeen purkamisen suorittanut myyjä pakkaa tuorekelmulla uudenkarhean pyykkitelineeni. Oliko siis kyse siitä, että minulle näytettiin, miten teline kootaan, vai siitä että tuote on varmasti sellainen kuin haluan? Mene ja tiedä. Kiitän ja kävelen ylpeänä omistajana kotiin kolmatta kilometriä pyykkiteline kainalossa.

Venäläisissä liikennevaloissa on jänniä, hyvin jänniä, yksityiskohtia. Ensinnäkin, niissä on jalankulkijoille sekunnit, kuinka kauan valo on vielä vihreällä. Toinen jännä on, että parissa isossa neljän tien risteyksessä kaikki valot menevät autoilijoille punaiselle, ja jalankulkijat ylittävät risteyksen ristiin, siis keskeltä risteystä. On muuten villin näköistä alkuun.

Pääsin nyt siis pesemään pyykkiä. Pyykkikone löytyy yhteiskeittiöstä (itselläni on siis oma keittiö). Kone on venäläinen ja pesuohjelmamerkinnät ovat venäjäksi. Saan kuitenkin tolkun. Kun alan latoa pyykkejä koneeseen, yllätyn. Edestä täytettävän koneen rumpu on normaalikorkuinen, mutta syvyys on vain puolet suomalaisen koneen rummusta, max 20 cm. Farkut ja paita, niin rumpu alkaa olla täynnä. Onneksi kone ei tunnu olevan kovin usein varattu.

Loppuillan suunnittelin huomisen tunteja ja valmistelin sanastoharjoitusmateriaalia sekä yritin selvittää syyslomavieraani asumisjärjestelyitä. Edellisen lehtorin mukaan hinta oli pari euroa yöltä, mutta respan ”tarjouksen” mukaan 900 ruplaa/yö, eli kymmenkertaisesti. Siihen voi kuitenkin saada alennuksen, jos saan yliopistolta jonkun lapun (minkä?), jossa on jonkun (kenen?) allekirjoitus. Byrokratiaa riittää ja kielipuolena on aika tuskallista, kun aina pitäisi vaivata niitä kahta ihmistä, jotka tuntee.

Kielipuolisuudesta puheen ollen tämä Monty Python -sketsi on ollut usein mielessä: http://www.youtube.com/watch?v=G6D1YI-41ao&feature=related

Tänään kuuntelussa Randy Newman: Sail Away (1971)

Pianopainotteista pop-musiikkia nyrjähtäneillä sanoituksilla. Nimibiisin kertoja on orjakauppias, joka kertoo kuinka hyvä on, että orjat pääsevät pois viidakosta kärmesten ja tiikereiden armoilta. Levyn päätösraidalla Jumala kertoo tykkäävänsä ihmisistä siksi, että ne menevät pitkin aavikkoa luullen, että Jumala on siellä. Ry Cooder vierailee parilla raidalla soittamassa slide-kitaraa, ja biisit ovat vaihtelevia, mistä plussaa. Pari kappaletta vaikuttaa ainakin vielä vähän tylsiltä, mutta muuten hyvä levy. Biiseihin löytyy sanat Randy Newmanin kotisivuilta. Suosittelen Tom Waitsin, Paul Simonin ja miksei Nick Caven ja The Smithsinkin ystäville. Nykymakuun vähän lyhyt levy (30min), mutta ainakin jaksaa kuunnella kerralla.

Urmas U.