4. päivä (la 1.9.12)

Tänään oli siivouspäivä. Sain lakanat ja pyyhkeet vaihdettua. Olin tuskalla sanakirjan kanssa varautunut jo siihen, että osaan sanoa, että ovi oli lukossa ja minulle sanottiin, että saan vaihtaa lakanat tänään. No eikös ovi tietenkin ollut sitten auki, terveisin nimim. ”hukkaan meni kielenopiskelu, kele”. Kävin kaupassa ja löysin vessapaperia. En ollut nähnyt sitä, koska etsin Suomen pakkauskokoja, joista 4-henkinen perhe pyyhkii kolme vuotta. Täällä pakkauskoot olivat ainakin lähisupermarketissa max. 4 rullaa. Sitä myytiin myös rullittain, 9,90/rulla (n. 0,35€). Olisi intiimimpää ostaa vessapaperia rulla kerrallaan: ”Hei! Saisinko rullallisen vessapaperia. Olen nimittäin käyttänyt edellisen.”

Kaupoista: pieniä kauppoja on joka puolella. Sellaisia grillikioskin näköisiä kopperoita, joissa myydään esim. vain hedelmiä tai sitten ne ovat 24h auki olevia kukkakauppoja. Jotakin sympaattista on siinä, että kannattaa pitää kukkakauppaa auki vuorokauden ympäri.

Hain luokasta loput kamat ja lainasin Andrealta imuria, jonka hän ja edeltäjäni olivat puoliksi ostaneet. Siivous tuli pölymäärästä päätellen, imuri kun on pölypussiton niin pölyn näkee säiliössä, tarpeeseen. Pesin myös vessan ja kylppärin, jossa haisee savuarominen kosteusvaurio, ja pyyhin pinnat. Etenkin ikkunalaudat olivat aivan mustat, sillä tuuletusikkunat olivat auki muuttaessani, ja katupöly on päässyt sisälle. Tunsin oloni uudisraivaajaksi. Sitten sainkin matot lattiaan. Huomattavasti viihtyisämpää.

Loppuun venäläinen vitsi: Miksi Lenin piti jalassaan kenkiä, mutta Stalin saappaita? Leninin aikaan Venäjä oli vasta nilkkoihin asti sonnassa.

Tänään kuuntelussa Juhani Aaltonen: Etiquette

Muistaakseni 70-luvun alusta oleva Love Records -lätty tunnetulta suomalaiselta saksofonistilta.  John Coltranen 60-luvun loppupään tuotannon vaikutus kuuluu selvästi. Siis free-jazziksi tämän luokittelen. Paikoin jopa väkivaltaista (rankkaan musaan ei tarvitse särökitaraa), paikoin spirituaalista ja sydämenpohjasta tulevaa ilmaisua. Tosin Summer-kappale kuulostaa välillä siltä kuin Aaltonen yrittäisi niistää ja soittaa samalla. Ymmärrän, jos joku ei voi sietää tätä levyä, mutta itse pidän. Lyhyehkön (37 min) levyn jaksaa kuunnellakin yhdeltä tai kahdelta istumalta.

Urmas U.