sunnuntai 9. syyskuuta 2012

12. päivä (su 9.9.12)

Eilisiltana käydessäni nukkumaan totesin toisen peittoni kadonneen. Keksin heti kaksi mahdollista selitystä: 1) Joku on salakavalasti hiipinyt sisälle ja anastanut keltavihreän, pehmoisen, lämpimän torkkupeittoni tai 2) olen jo perjantaina mennessäni lakanoita vaihtamaan kaapannut erheessä peittoni mukaan.

Kenties tämän tragedian vuoksi nukuin huonosti. Näin painajaista, jossa maatuska-nuket tarttuivat peittooni, aina kun silmä vältti. (No, ehkä pientä värikynää oli tuossa.) Nousin kuitenkin melko aikaisin, koska halusin saada valmisteltua huomisen tunnit aamupäivän aikana. Ja valmistelinkin. Hesarin sivuilta valikoin juttuja, joista tein tekstinymmärrystehtäviä. Myös adjektiivien vertailumuotoja luvassa.

Sitten kävin kaupassa. Tässä on nyt kovasti kaipailtu venäläinen maitopussi (0,5 l; saatavana myös litran pusseissa):



Tässä kuva kuvailemistani paikallisbusseista, jota kuski yrmeänä huoltaa:



Kaupasta löysin myös ehkä hienoimman mahdollisen juuresharjan + telineen:



Päivällä lueskelin kirjaa ja korjasin blogini kellonajan, joka oli oletusarvoisesti -8 UTC. Nyt se on Moskovan ajassa, joka on siis Arkangelinkin aika (+4 UTC). Huomasin myös, että jääkaappiani oli käyty "korjaamassa". Toisin sanoen säätöruuvia oli käännetty kylmemmälle. Sehän poistaakin ongelman, joka siis on, että yläosa on jäässä ja alaosa +13'C.

Illemmalla ryhdyin tiivistämään makuuhuoneen ikkunoita. Ulkona on vielä yli 10'C lämmintä, mutta silti käy huiku. Ihmettelin aikani ja katselin netistäkin vinkkejä, mutta keskustelupalstojen taso kadotti taas uskoni ihmiskuntaan. Päädyin konsultoimaan asiantuntijaa Suomessa. Sitten pääsinkin työhön ja sain sopivasti pariin ikkunaan tiivistenauhan paikalle, kunnes tiivistemateriaali loppui. Lähipäivinä käyn BUMista hakemassa lisää. Tulee varmasti taas hauskaa. Jos huiku ei lakkaa, niin vedän jeesusteipillä ikkunat umpeen ja avaan ne seuraavan kerran kesäkuussa.

Tänään luettua Graham Greene: The Captain and the Enemy

Kirja perustuu arvoituksellisen Kapteenin hahmolle, herättää lukijan mielessä hänestä joukon kysymyksiä ja jättää vastaamatta lähes kaikkiin. Kuka Kapteeni on, ei oikein selviä, eikä selviä otsikon mainitsema vihulainenkaan. Perinteinen yläasteen ainekirjoituksen lopetus (kaikki kuolevat) ei myöskään nosta pisteitä. Ei huono, mutta huonoin kolmesta Graham Greene -kirjasta, jotka olen lukenut. Kahdesta muusta tykkäsin.

Urmas U.

5 kommenttia:

  1. Huhheijaa! Noin 60 seiskaluokan tarinaa nipussa ja 33% aloituksena "Olipa kerran"... ;) Mutta vielähän on lukioon kolme vuotta. (Tuli mieleen tuosta kaikki kuolee -jutusta.)

    Pieneksi bussiksi kivasti ovia, kun takaovikin löytyy.

    Jos menis nukkumaan...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. S2-hommassa ei ole onneksi hirveästi tekstien tarkistamista. Tai miksei niitä tietysti voi teettää juuri niin paljon kuin haluaa.

      Vieläkö muuten kilpailukausi jatkuu?

      Poista
  2. Juuh... Kilpailukausi on vasta lähestymässä huippuaan. Vantaalla olis SM-mara vasta lokakuussa.

    VastaaPoista
  3. Materialistina iskin tietysti heti silmäni juuresharjaan - telinehän tarrautuu harjaan suorastaan pelokkaasti. Aika veikeää käyttömuotoilua siellä.

    Sulle näyttää kyllä tulevan varsin hyvä vuosi (kuitenkin). Kokemuksia ainakin kertyy.

    VastaaPoista
  4. Joo, se on vähän ujo vielä, mutta niinhän me kaikki.

    Heh, hyvä tuo suluissa oleva "kuitenkin". Kokemuksia kyllä kertyy, vaikken kilometrimääräisesti tämän kauempana olekaan.

    VastaaPoista