Tuleva opiskelijani Anna oli ystävänsä kanssa hakemassa
minua asemalta. Yliopiston hotelli (=majapaikkani) ei ollut kaukana asemalta,
ehkä noin kilometrin päässä. Ensiksi rakennuksen oven takana on vahtimestarin
koppi. Aulassa löi nenään kellarin
tuoksu, mutta sitä ei onneksi enää tuntunut ylempänä. Rakennus on jumalattoman
sokkeloinen, ja ainakin toistaiseksi tarvitsin oppaan joka kerta, kun yritin
löytää uuteen asuntooni.
Asunnostani: asunto on selvästi suurempi kuin odotin, jopa
mukavan tilava. On oma vessa, suihku, keittiö, jossa hella ja jääkaappi.
Asunnon kunto vain on aika heikko.
Paikoin tapetit vähän repsottavat ja kalusteet ovat kolhiintuneita.
Vesiputkissa on rankasti ruostetta ja vessa lorisee (silloinkin, kun siellä ei
asioi). Lattian muovimatot ovat kiinni toisissaan ja liitoksistaan teipillä ja
narisevat kävellessä. Uunissa ei ole termostaattia, jääkaappi on pikemminkin
viileäkaappi ja pörisee puolen tunnin välein.
Noh, purin laukut ja ihmettelin tavaravalintojani:
kannattikohan varmasti ottaa ranskan kielioppi ja harjoitukset mukaan.
Venäjälle! Myöhäistä pyllistää, kun… ja niin edespäin.
Purettuani laukut ajattelin virkistäytyä käymällä suihkussa.
Juoksutin suihkussa vettä munasillani varmaan viidettä minuuttia, ja vesi oli
aivan jääkylmää edelleen. Piti tyytyä vähän kevyempään peseytymiseen. Myöhemmin
sain kuulla, että ei tähän (vuoden)aikaan tule lämmintä vettä. Pitäisihän se
tietää.
Tämän jälkeen lähdimme käymään rekisteröimässä minut
yliopiston päärakennuksella. Ulkomaisen pitää käydä rekisteröitymässä kolmen
päivän sisällä maahantulosta, ja tänäänhän oli jo kolmas päiväni Venäjällä.
Rekisteröityminen ei ymmärtääkseni koske turisteja.
Sitten oli ohjelmassa
kaupunkikierros edellä mainittujen paikallisoppaitteni kanssa. Hankala kuvata
tyhjentävästi, mutta yritän laittaa jotakin muistikuviani ylös. Kameraa ei
tällä kerralla ollut mukana. Paljon rapistuneita kivitaloja ja
neuvostoarkkitehtuuria, joka on tavallaan massiivisuudessaan ja harmaudessaan
jopa hienoa. Toisaalta myös vähän aikaa sitten korjattuja vanhoja rakennuksia,
jotka olivat erittäin kauniita. Keskusaukiolla valtava Leninin patsas. Monessa
muistomerkissä viittauksia toiseen maailmansotaan ja Arkangelin panokseen
siinä. Todella hieno jokimaisema, joka olisi minulle käynyt merestä. Löysin
myös yhtäläisyyksiä viimeiseen kaupunkiin, jota olen kodiksi kutsunut, siis
Tampereeseen. Molemmissa on vain yksi yli 20-kerroksinen rakennus, molemmissa
on patsaita, joiden jäseniä on tapana hinkata ohikulkiessa, Tampereella
Lenin-museo, täällä Lenin-patsas. Siinähän niitä olikin, kokonaiset kolme.
Kaupunkikierroksen jälkeen kävimme ruokakaupassa. Koetin
olla ostamatta aina suomalaista vaihtoehtoa (Oltermanni, Fazer…), etten
näyttäisi niin epäluuloiselta. Maitotuotteita en juuri uskaltanut ostaa,
koska jääkaappini ei ole erityisen viileä. Aamuja varten pitänee hankkia
maitojauhetta ja murukahvia. Moccamasterini, mulla on ikävä sua.
Urmas U.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti