3. päivä (pe 31.8.2012)

Nukuin puoli kymmeneen ja suorittaessani aamutoimia huomasin ilokseni, että hanasta tulee lämmintä vettä. Suihkuun! Oi autuutta! Sitten kaurapuuroaamiaisen ravitsemana laitoksen kokoukseen esittäytymään. Paikalla oli reilu kymmenen henkeä ja koko kokous oli venäjäksi, joten ymmärryspuoli jäi vähän vaillinaiseksi. Toisaalta niin se jää opettajankokouksissa Suomessakin, kun ruumis on läsnä mutta mieli kaukana poissa. Kollegani Anja tulkkasi minulle pääkohdat, jotta pysyin vähän kärryillä. Itse rakennuksessa oli remontti pahasti vaiheessa, joten muiden kielten opettajilla on varmasti hauskaa maanantaina, kun opetus alkaa. Opin myös, että Venäjällä lauantai on opettajilla virallisesti työpäivä, mutta opetusta on harvoin lauantaisin.

Kotona paistelin munakkaan ja kuuntelin musiikkia. Sitten lähdin ulkoilemaan. Kartasta katsomani reitti osoittautui huonoksi, koska liikennettä oli paljon ja karttaruutu ei vastannutkaan kilometriä. Totesin matkalla, että suunnittelemani reitti veisi niin paljon aikaa, että käännyin takaisin. Yli tunnin lenkki tuli silti ja sää oli nätti. Auringonpaisteessa rumatkin rakennukset saavat rähjääntynyttä charmia. Ilmassa leijuvasta bensankatkusta ja lämpimästä säästä tuli olo, kuin olisi etelänmatkalla.

Piti kuitenkin vähän kiirehtiä siksikin, että minulle oli tulossa pari tonkkaa pullovettä. Täällä toimii tosiaan sellainen palvelu, että veden saa tilattua kotiin kannettuna noin 20 l. tonkissa.

Lenkin jälkeen saksanopettajakollegani, ja myös melkein naapurini, Andrea näytti pyykinpesupaikat ja roskalavan yms. Yritin myös vaihtaa lakanat ja pyyhkeet (käytävässä on lappu, että vain perjantaisin vaihdetaan opettajien lakanat), mutta liinavaatevaraston ovi oli lukossa ja sitä ei respan täti voinut enää mitenkään avata tänään. Sitten puoli seitsemältä tulikin vesipoika ja kävin kokonaisen keskustelun venäjäksi. Tässä käännettynä:

(Ovelle koputetaan. Urmas pingertää avaamaan oven.)

Urmas: -Terve.

Vesipoika: -Terve.

(Vesipoika nostaa vesipullot sisälle ja ottaa edelliset tyhjät pullot).

Urmas: 220?

Vesipoika: 220.

(Urmas ojentaa rahat.)

Urmas: Ole hyvä.

Vesipoika: Kits.

Urmas osaa!

Loppuillan opiskelin vähän venäjää ja harjoittelin kirjoittamaan koneella kyrillisillä aakkosilla. Hauskuushan piilee siinä, että kyrillinen näppäimistö noudattaa aivan omaa logiikkaansa. Toisin sanoen: vaikka sekä latinalaisissa että kyrillisissä aakkosissa on samoja kirjaimia, esim. a, niin niiden paikka näppäimistöllä on eri. Jos siis vaihtaa näppäimistön kyrillisille kirjaimille, niin a:n saa meidän näppäimistön kohdasta f. Yksi aivoja nyrjäyttävä lisämutka tulee vielä siitä, että osa ”tutuista” kyrillisistä kirjaimista vastaa eri äännettä kuin suomessa. Esimerkiksi kyrillisen Y:n saa meidän näppäimistöllä kirjaimista e, mutta Y ääntyy venäjässä [u]. (Toivottavasti tuli oikeanlaiset sulkeet.) Askartelinpaskartelin post-it-lapuista kyrilliset kirjaimet kannettavani näppäimistölle, muttei ne oikein tahdo pysyä. Pitää keksiä jotakin.

Tänään kuuntelussa: Verneri Pohjolan Aurora-albumi. Modernia jaskaa, vaatii vähän vaivaa, että alkaa avautua, mutta sitten mielenkiintoinen. Vaikutteita klassisesta musiikista ja välillä melodiat käyvät Lähi-Idän suunnalla. Concierto de Aranjuez Amour -kappaleessa kummittelee Miles. Perinteisestä jazz-pumpusta poikkeava instrumentaatio lisää kiinnostavuutta.

Urmas U.