Huonosti ja viluisesti nukutun yön jälkeen oli reissumieli
vähän hukassa. Tiskailin ja laittelin lounaaksi sipulimunakasta. Laitettavat
ruuat ovat kortilla, kun ei muista reseptejä ulkoa, netti ei toimi, että voisi
tarkistaa ja vaikka muistaisinkin ohjeen, niin en löydä aineksia kaupasta.
Meillä oli Andrean (=saksalainen opettaja) kanssa sovittuna pieni
kaupunkikierros, sillä hän on asunut täällä jo neljä vuotta, mutta kierros
peruuntui, koska Andrea on vähän kipeänä. Hän kuitenkin ohjeisti minua
ikkunoiden tiivistämisessä ja löysinkin jäämistöstä siihen tarkoitukseen
sopivaa materiaalia. Ikkunoissa on tosiaan tiivistämisen varaa. Yhdestä
ikkunapielestä en ole vielä päättänyt, onko siinä tukko pölyä vai hometta.
Kiva.
Kävin kävelylenkillä, eksyin ja jouduin tulemaan omia
jälkiäni takaisin. Löysin kuitenkin musiikkikaupan! Voisi käydä kitaranrimpulan
ostamassa iltojen ratoksi. Tai balalaikan! Soittelisin Kalinkaa kaiket illat ja
Veerushka tanssisi. Tuhkakupissa palaisi mahorkka ja lasissa olisi vodkaa.
Samovaari putputtaisi nurkassa. Välillä pikku-Irushkalle soittelisin Krokotiili-Genan
syntymäpäivälaulun. Se se olisi, se!
Sitten kävin taas kaupassa. Olen vielä vähän liemessä
eurojen ja ruplien muunnoksen kanssa, mutta hintataso vaikuttaa olevan täällä
aika lailla Suomen luokkaa, osa tuotteista tietysti halvempia, osa kalliimpia.
Leipä on halpaa ja suomalaiset tuotteet ovat törkyhintaisia: esimerkiksi
Fazerin sininen on noin 5 € /levy! Kannoin tänne kuusi levyllistä Suomesta
lahjontatarkoituksessa, mutta en ole oikein keksinyt, kuinka hienovaraisesti
lahjat kuuluisi antaa (ettei näytä lahjonnalta se) ja keille. Yhdellä levyllä
tosin lahjoin jo itseäni. Kaupassa saa (täälläkin) olla aika tarkkana
päiväyksien kanssa: onnistuin pelkästään tänään ostamaan vanhoja papuja ja
kermakarkkeja. Päivälliseksi improvisoin pastaa papu-pestokastikkeella.
Reissumieltä ei
kotiin tullessa ainakaan lisännyt huonosti nukkumisen ja eksymisen lisäksi se,
että löysin noin kolmesenttisen hyönteisen sätkimästä ikkunalaudallani. Iik!
Humanistina ja ituhippi-pasifistina en tappanut sitä, vaan vangitsin lasilla ja
paperilla ja heitin toisen kerroksen ikkunasta lintujen syötäväksi.
Illalla vielä suunnittelin huomisen tunnit, keppijumppasin ja siistin hiukset ja parran.
Voi keturan viuhke, saisi
jo netin! [teksti kirjoitettu ennen interyes-yhteyttä, toim.huom]
Tänään kuuntelussa: samat kuin edellisinä päivinä.
Urmas U.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti