Keskiviikko oli tälläkin viikolla opetukseton, ja juhlistin asiaa nukkumalla pitkään. Aamiaisen jälkeen hoitelin sähköpostitse muutamia työasioita ja kävin kaupassa. Luulin ostaneeni kaupasta vadelmapullan, mutta kotona ensihaukkaus paljasti asian oikean tolan: kirsikkaa! Pitäisi siis opetella marjatkin venäjäksi. Ostin myös varsin mainiota marjarahkaa, jossa oli rasvaa 15%, mikä selittänee maukkauden. Muutenkin kevyttuotteita on aika turha etsiä: maidossa on rasvaa 3,5% ja juustossa jopa 50%. Ihmettelen vain, miten valtaosa venäläisistä on aika hoikkia. Onkohan karppauspropagandassa sittenkin jotakin perää?
Iltapäivällä luin vähän kirjaa, keppijumppasin (Ei ole mitään vanhusliikuntaa se! On hyvää liikuntoa!) ja lähdin joutessani käymään jeesusteippiostoksilla BUMissa. Avasin oven, ja tuulenhalkojaani kävi epäilyttävä savun haju. Jatkoin kuitenkin käytävää eteenpäin, kunnes savu oli ihan silminkin havaittavissa. Elämäni vilisi nauhana silmieni ohi, ja epätoivoissani mietin, että olen liian nuori kuolemaan. Uskaltauduin silti eteenpäin. Savu tuli yhteiskeittiöstä, missä tiskialtaassa sihisi jokin, ilmeisen kuuma jokin. Palanut muovi tms. kärysi todella pahasti. En kuitenkaan jäänyt sen kummemmin pällistelemään, vaan jatkoin hoitamaan asioitani. Takaisin tullessani haju oli levinnyt jo koko rakennukseen. Keittiön liedellä oli musta epämääräinen möykky ja ovessa lappu, että "keittiö suljettu teknisten ongelmien vuoksi".
Illalla suunnittelin seuraavan päivän kujeet ja skypäytin. Huuliharppuunoinkin.
Viime päivinä kuuntelussa Joona Toivanen trio: Frost (2006)
Perinteiselle Blue Note -levymerkille levytetty pianotrioalbumi. Yleissävyltään melankolinen ja rauhallinen jazzlevy, mutta kuitenkin sen verran tempon ja dynamiikan vaihtelua, että jaksaa kuunnella hyvinkin. Teemojen melodiat ovat kauniita ja harmonioissa on mukavasti modernia dissonanssia mielenkiintoa ylläpitämässä. Levyn fiilis ja yhtyeen kokoonpano vievät ajatukset pianisti Bill Evansiin. Myös Tapani Toivasen bassotyöskentely muistuttaa Scott LaFaron soittoa Evansin Village Vanguard -levyillä. Tykkäsin.
[Alan ymmärtää, miksi valtaosa levyarvosteluista on positiivisia. Alkaahan sitä tykätä vaikka rengasmelusta, kun tarpeeksi kuuntelee (ns. RadioRock-efekti).]
Urmas U.
Iltapäivällä luin vähän kirjaa, keppijumppasin (Ei ole mitään vanhusliikuntaa se! On hyvää liikuntoa!) ja lähdin joutessani käymään jeesusteippiostoksilla BUMissa. Avasin oven, ja tuulenhalkojaani kävi epäilyttävä savun haju. Jatkoin kuitenkin käytävää eteenpäin, kunnes savu oli ihan silminkin havaittavissa. Elämäni vilisi nauhana silmieni ohi, ja epätoivoissani mietin, että olen liian nuori kuolemaan. Uskaltauduin silti eteenpäin. Savu tuli yhteiskeittiöstä, missä tiskialtaassa sihisi jokin, ilmeisen kuuma jokin. Palanut muovi tms. kärysi todella pahasti. En kuitenkaan jäänyt sen kummemmin pällistelemään, vaan jatkoin hoitamaan asioitani. Takaisin tullessani haju oli levinnyt jo koko rakennukseen. Keittiön liedellä oli musta epämääräinen möykky ja ovessa lappu, että "keittiö suljettu teknisten ongelmien vuoksi".
Illalla suunnittelin seuraavan päivän kujeet ja skypäytin. Huuliharppuunoinkin.
Viime päivinä kuuntelussa Joona Toivanen trio: Frost (2006)
Perinteiselle Blue Note -levymerkille levytetty pianotrioalbumi. Yleissävyltään melankolinen ja rauhallinen jazzlevy, mutta kuitenkin sen verran tempon ja dynamiikan vaihtelua, että jaksaa kuunnella hyvinkin. Teemojen melodiat ovat kauniita ja harmonioissa on mukavasti modernia dissonanssia mielenkiintoa ylläpitämässä. Levyn fiilis ja yhtyeen kokoonpano vievät ajatukset pianisti Bill Evansiin. Myös Tapani Toivasen bassotyöskentely muistuttaa Scott LaFaron soittoa Evansin Village Vanguard -levyillä. Tykkäsin.
[Alan ymmärtää, miksi valtaosa levyarvosteluista on positiivisia. Alkaahan sitä tykätä vaikka rengasmelusta, kun tarpeeksi kuuntelee (ns. RadioRock-efekti).]
Urmas U.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti