Lämmityskausi alkoi eilen illalla, ja nyt asunnossani on
noin 27 astetta lämmintä. No, perhepiirin viisautta lainatakseni, mieluummin hiestä punainen kuin vilusta sininen. Ylenmääräinen lämpö saattoi vaikuttaa
siihen, että nukuin aika huonosti, ja olikin vähän tympeä herätä viikon ainoaan
kahdeksanaamuun.
Opetusta oli tänään 6h, joista viimeiset 4h samalle ryhmälle.
Kuuden hengen ryhmästä oli puolet poissa syystä tai toisesta, joten todellista
pienryhmäopetusta oli tarjolla. Kyllä en ymmärrä nykynuorison velttoutta. Kun
minä opiskelin, niin susi persiissä kiinni piti hiihtää yliopistolle kesät
talvet ja pettuleipää oli evääksi, jos oli. Kylmimpään aikaan syötiin
shakkinappuloistakin hevoset.
Opetuksen jälkeen tein totutun kauppareissun, ja hienoisesta
väsymyksestä johtuen päätin ottaa loppupäivän lunkisti. Luin kirjaa, kuuntelin
musiikkia ja soittelin huuliharppua. Joku naapureista halusi osallistua
musisointiin hakkaamalla pattereita. Elävä rytmisoittaja onkin mukavaa
vaihtelua metronomin nakutukseen.
Viime päivinä kuuntelussa Wigwam: Being (1974)
Suomi-progen taiteellisena huippuna pidetty levy vaatii
aikaa avautuakseen. Tässä mökissä eniten kypsyttelyä vaati Jukka Gustavsonin
(ei siis nykyinen opetusministeri, joka on Gustafsson) Stevie Wonder -vaikutteinen
laulu. En ole muutamista yrityksistä huolimatta vielä Wonderille lämmennyt,
joten siihen suuntaan johtavat kuuloaistimukset eivät riemastuttaneet. Kun
laulusta pääsin yli, pystyin nauttimaan varsinaisesta musiikista, joka on monipuolista
ja instrumentaatioltaan mukavan kosketinsoitinpainotteista. Yli 9-minuuttinen Pedagogue käy vähän puuduttavaksi, mutta
muista kappaleista pidin. Varsinkin Maestro
Mercyn melodia on kaunis. Muutaman kappaleen (esim. Crisader) sanoitus on sen verran ”ohutta yläpilveä”, että
kappaleista nauttii enemmän, kun ei seuraa sanoja kansilärpäkkeestä tai netistä.
Sanoituksellisia osumiakin löytyy, esimerkiksi levyn satiirisen yleisilmeen
mukainen Pride of the Biosphere.
Wigwam-untuvikoille suosittelen kuitenkin ensikontaktiksi tämän levyn jälkeen
tullutta Nuclear Nightclub -albumia.
Urmas U.
Hevoset! Täysin yliarvostettuja shakissa, vaihdan hepan aina mihin tahansa nappulaan paitsi sotilaaseen, kahteen sotilaaseen voisin jo harkita. Hevosilla ei tee mitään, niillä on epälooginen liikerata ja surkea työmoraali. Lähetti on ihan toista, tornikin on parempi, mutta turhan kömpelö.
VastaaPoista(En pelaa shakkia ikinä, koska olen siinä mielestäni erittäin huono. Itsetunto ei kestä shakin pelaamista.)
Pelaakos ne siellä torilla shakkia, siis vanhat viisaat miehet? Tämä kuva on minulle myyty ja olen sen uskonut... ;)
Joo, pollet on itsellä aivan hyödyttömiä, mutta tietokone käy yhdellä konilla syömässä tornin ja kuningattaren. Nykyään pelaan shakkia vain joko kännykällä tai äitiä vastaan, koska kännykästä saa valittua sopivan vaikeustason, ja äiti antaa mun voittaa.
PoistaEi ole näkynyt shakinpelaajia eikä vanhoja viisaita miehiä. Kaikki viisaat miehet on varmaan jossakin lämpimämmällä alueella.
Urmas-parka, en tiennytkään, että sinulla oli niin ankeaa opiskeluaikana, aivan sydäntä särkee! Hevoset on parasta, ei niitä kannata syödä, (shakkiaakkoset on vielä kesken) kai sen on jo Köllökin sinulle kertonut? Onko Akseli myös ulkomailla?
VastaaPoistaMukavan lämmintä sisätiloissa:)
Akseli viettää sammakonpäiviä Vantaalla...
PoistaHuhuu! Kuuluuko? Ensi kerralla saatan jo kommentoida jotain...
VastaaPoistaJoo, hyvin kuuluu. Palttoota vain pois ja peremmälle.
Poista