tiistai 18. syyskuuta 2012

21. päivä (ti 18.9.2012)


Lämmityskausi alkoi eilen illalla, ja nyt asunnossani on noin 27 astetta lämmintä. No, perhepiirin viisautta lainatakseni, mieluummin hiestä punainen kuin vilusta sininen. Ylenmääräinen lämpö saattoi vaikuttaa siihen, että nukuin aika huonosti, ja olikin vähän tympeä herätä viikon ainoaan kahdeksanaamuun.

Opetusta oli tänään 6h, joista viimeiset 4h samalle ryhmälle. Kuuden hengen ryhmästä oli puolet poissa syystä tai toisesta, joten todellista pienryhmäopetusta oli tarjolla. Kyllä en ymmärrä nykynuorison velttoutta. Kun minä opiskelin, niin susi persiissä kiinni piti hiihtää yliopistolle kesät talvet ja pettuleipää oli evääksi, jos oli. Kylmimpään aikaan syötiin shakkinappuloistakin hevoset.

Opetuksen jälkeen tein totutun kauppareissun, ja hienoisesta väsymyksestä johtuen päätin ottaa loppupäivän lunkisti. Luin kirjaa, kuuntelin musiikkia ja soittelin huuliharppua. Joku naapureista halusi osallistua musisointiin hakkaamalla pattereita. Elävä rytmisoittaja onkin mukavaa vaihtelua metronomin nakutukseen.

Viime päivinä kuuntelussa Wigwam: Being (1974)

Suomi-progen taiteellisena huippuna pidetty levy vaatii aikaa avautuakseen. Tässä mökissä eniten kypsyttelyä vaati Jukka Gustavsonin (ei siis nykyinen opetusministeri, joka on Gustafsson) Stevie Wonder -vaikutteinen laulu. En ole muutamista yrityksistä huolimatta vielä Wonderille lämmennyt, joten siihen suuntaan johtavat kuuloaistimukset eivät riemastuttaneet. Kun laulusta pääsin yli, pystyin nauttimaan varsinaisesta musiikista, joka on monipuolista ja instrumentaatioltaan mukavan kosketinsoitinpainotteista. Yli 9-minuuttinen Pedagogue käy vähän puuduttavaksi, mutta muista kappaleista pidin. Varsinkin Maestro Mercyn melodia on kaunis. Muutaman kappaleen (esim. Crisader) sanoitus on sen verran ”ohutta yläpilveä”, että kappaleista nauttii enemmän, kun ei seuraa sanoja kansilärpäkkeestä tai netistä. Sanoituksellisia osumiakin löytyy, esimerkiksi levyn satiirisen yleisilmeen mukainen Pride of the Biosphere. Wigwam-untuvikoille suosittelen kuitenkin ensikontaktiksi tämän levyn jälkeen tullutta Nuclear Nightclub -albumia.

Urmas U.

6 kommenttia:

  1. Hevoset! Täysin yliarvostettuja shakissa, vaihdan hepan aina mihin tahansa nappulaan paitsi sotilaaseen, kahteen sotilaaseen voisin jo harkita. Hevosilla ei tee mitään, niillä on epälooginen liikerata ja surkea työmoraali. Lähetti on ihan toista, tornikin on parempi, mutta turhan kömpelö.

    (En pelaa shakkia ikinä, koska olen siinä mielestäni erittäin huono. Itsetunto ei kestä shakin pelaamista.)

    Pelaakos ne siellä torilla shakkia, siis vanhat viisaat miehet? Tämä kuva on minulle myyty ja olen sen uskonut... ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, pollet on itsellä aivan hyödyttömiä, mutta tietokone käy yhdellä konilla syömässä tornin ja kuningattaren. Nykyään pelaan shakkia vain joko kännykällä tai äitiä vastaan, koska kännykästä saa valittua sopivan vaikeustason, ja äiti antaa mun voittaa.

      Ei ole näkynyt shakinpelaajia eikä vanhoja viisaita miehiä. Kaikki viisaat miehet on varmaan jossakin lämpimämmällä alueella.

      Poista
  2. Urmas-parka, en tiennytkään, että sinulla oli niin ankeaa opiskeluaikana, aivan sydäntä särkee! Hevoset on parasta, ei niitä kannata syödä, (shakkiaakkoset on vielä kesken) kai sen on jo Köllökin sinulle kertonut? Onko Akseli myös ulkomailla?
    Mukavan lämmintä sisätiloissa:)

    VastaaPoista
  3. Huhuu! Kuuluuko? Ensi kerralla saatan jo kommentoida jotain...

    VastaaPoista