10. päivä (pe 7.9.2012)

Vähätapahtumainen päivä. Tänään oli taas pyyhkeitten ja liinavaatteiden vaihtopäivä, joten pingersin ennen töihin lähtöä niitä vaihtamaan. Opetusta oli tänään 3x90min eli eniten tällä viikolla. Yhteensä koko viikolle tuli 18h opetusta, siis kaksi tuntia yli opetusvelvollisuuden. Joku viikko on sitten kevyempi. Luennot on järjestetty samaan tapaan kuin Suomessakin, siis 90 min jaksoissa (= venäjäksi para eli ’pari’), mutta erilaista on se, että oletusarvoisesti kunkin 45 minuutin pätkän jälkeen on 5 minuutin tauko. Osa omista ryhmistäni haluaa pitää tauon, osa ei. Kunkin 90-minuuttisen jälkeen on 15 min tauko ja kolmannen ja neljännen luennon välissä on tunnin tauko. Perioditaukoa ei ole, vaan opinnot jatkuvat ihan vuoden loppuun asti. Näillä näkymin palaan Suomeen joskus aivan loppuvuodesta ja olen koko tammikuun Suomessa.

Kuten taisin kirjoittaakin, yliopistorakennuksessa, jossa laitoksemme sijaitsee (varsinainen suomen luokka siis sijaitsee asuinrakennuksessani), on edelleen remontti käynnissä. Päällekkäisten tuntien vuoksi olin tänään vuorostani siellä opettamassa. Välillä remonttimelu häiritsi pahasti, mutta onneksi vain ajoittain. Tunsin taas oloni aika avuttomaksi, sillä jouduin laittamaan opiskelijat hakemaan luokkien avaimia, kun avainukko oli vaihtanut paikkaa. Ei sekään vielä mitään, mutta en tiennyt kuin 1. tunnin luokan ja pyysin 1. luennon opiskelijoita taluttamaan minut lukujärjestyksien luo, että näen seuraavan tunnin paikan. Lukujärjestys toimi kuitenkin niin mystisellä logiikalla, etten saanut siitä mitään irti. Jouduin siis soittamaan Anjalle, että Anja soittaa opiskelijoilla, että hakekaa opettaja lukujärjestyksien luota ja viekää se luokkaan. Tällaisten jälkeen ei voi itseään turhan vakavasti ottaa. Auttakaa Tarzan puuhun, ja silleen.

Kun oikea luokka löytyi, niin avainta siihen ei löytynyt mistään. Yksi opiskelijoista selvitti asiaa ympäri taloa. Koetin olla parhaiten hyödyksi, joten istuin ja söin keksejä. Viimein laitoksen johtaja Elena Ivanovna (hyvin miellyttävä ihminen, muuten) hoiti meille luokan ja pääsimme opiskelemaan ruuanlaittosanastoa ja reseptejä.

Pitkällä tauolla kipaisin kotiin syömään loput linssikeitot ja sitten puoleksitoista tunniksi takaisin opettamaan. Töiden jälkeen respassa odotti ensimmäinen postilähetykseni, työnantajan lähettämä Pasi Sahlbergin kirja Finnish lessons: What can the world learn from educational system in Finland sekä Suomen Kuvalehti. Sahlberg on CIMOn johtaja. Varsin miellyttävä ihminen, muuten. Sitten skypeilin Suomeen ja ilokseni huomasin myös, että piuhaliittymällä pääsee riemurasiaan. Siinä sitten vierähti pari tuntia, kun selasi mediaa pimennossa kuluneelta kymmeneltä päivältä. Löytyi ainakin yksi peruste maksaa piuhaliittymästä.

Iltasella kävin kaupassa ja löysin tofua. Ituhippinähän en mielelläni lihaa syö (tai tee sillä muutakaan), joten tofu on tervetullut proteiinilisä ruokavalioon. Ostin myös pussillisen maitoa, ihan oikeasti.  Sitä myydään pullojen ja purkkien lisäksi myös pusseissa. Perimätieto kertoo, että näin oli Suomessakin ajalla ennen väritelevisiota. Eilinen kahvikupponen sai kahvihampaan juilimaan, joten ostin lisäksi paketillisen suodatinkahvia.  Karkkiosastolta ei löydy Suomen tapaan megajättipusseja, vaan pussit ovat varsin maltillisia. Voi siis hyvällä omallatunnolla ostaa monta pussia kerralla, ”kun nää on näin pieniä”. Kaupassa sain muuten itseni kiinni hassusta ajattelusta: kirosin mielessäni, kun en löydä kaikkia niitä ruokatarvikkeita kuin Suomesta, vaikka koko matkailun ja muualla asumisen ydin kai on, että kokee uutta ja rikkoo rutiineja.

Lopuksi Neuvostoliitto-vitsi: Mitä eroa on kapitalismilla ja sosialismilla? Kapitalismissa ihminen on ihmiselle susi ja sosialismissa – toveri susi.

Urmas U.