Kampesin siis itseni rinkkoineni ja uusine punaisine
matkalaukkuineni Allegroon Tikkurilan asemalla. Matkalla katsottiin liput ja
viisumit useampaan kertaan ja olipa tullin huumekoirakin nuuskimassa. Matka
sujui varsin nopeasti.
Pietarissa oli kaunis ilta-aurinko, ja meinasikin vähän
tulla kuuma tavaroita raahatessa. Olin kartasta katsonut, että hotellille on 10
km matka, ja koska en paikallista bussi-
tai metroverkostoa tunne, niin täytyi turvautua mittarikyytiin. Nimitys on
tässä tapauksessa vähän harhaanjohtava, sillä taksissa mitään mittaria ollut,
tai jos oli, niin ainakaan sitä ei laitettu päälle. Ensin sovittiin hinta ja
sitten liikkeelle. Sain hinnasta tingittyä 200 ruplaa pois, mutta silti
maksettavaa jäi 600 ruplaa eli luultavasti aivan liikaa. Kuski ei harrastanut
turvavöitä ja ajoi varsin vauhdikkaasti. Perille pääsin kuitenkin.
Taksimatkalla oli kyllä niin hienoja maisemia ja rakennuksia, että Pietariin
pitää palata ajan kanssa.
Hotellini (Hotel Ladoga) oli pienehkö, keskitasoinen paikka.
Lämmintä vettä en tosin saanut suihkusta, joten laskettakoon se miinukseksi. Hotelli oli täynnä aasialaisia vieraita,
luultavasti kiinalaisia. Näin vieraiden joukossa ehkä kolme muuta valkonaamaa.
Sisäänkirjautumisen jälkeen kävin hotellin ravintolassa
syömässä. Blinit lohen ja voin kera olivat hyviä, mutta kasvisruokailijaa ei
juuri ollut muistettu pääruokalistassa, joten päädyin kanaan kieviläiseen
tapaan (tai mikähän oikea käännös onkaan) ja ranskalaisiin. Tukevan ja rasvaisen
aterian jälkeen ajattelin painua pehkuihin valmistautumaan seuraavan päivän
seikkailuihin.
VIRHE! Naapurihuoneiden aasialaiset pitivät huoneidensa ovia
auki ja olivat kokoontuneet huonettani vastapäätä olevaan kämppään möykkäämään.
Yhteen asti yöllä mekastivat ja sitten tuli hiljaista kuin kirkossa.
Urmas U.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti