Opetusta oli tänään heti 8.20 alkaen, ja ensimmäisen 90-minuuttisen jälkeen oli parin tunnin tauko, jolloin kipaisin kaupassa hakemassa päivän maitotuotteet. Jääkaappiongelman vuoksi en mielelläni säilytä maitotuotteita yön yli. Viikonloppuna toissapäivänä avattu maito tuli sen verran kiinteässä muodossa pussista ulos. Ruuaksi tein juurespihvejä ja höysteeksi purkista smetanaa. Sitten taas pariksi tunniksi opettamaan.
Töiden jälkeen ulkoilin BUMiin hakemaan ikkunantiivistystarpeita ja mopin. Kassan nuori nainen muisti ilmeestä päätellen minut edelliseltä kerralta. Hymy oli herkässä, itsellänikin. Nyt selvisin kuitenkin ilman suurempaa hämmennystä. Moppia ei tarvinnut kaupassa testata tms. Löysin myös maalarinteippiä, jee.
Kadulla näkee suomalaiseen makuun hienoja kadunnimiä: on Gagarinin katu (Lapsuuden sankarille!), Leninin katu, Karl Marxin katu, punaisten partisaanien katu, neuvostokosmonauttien katu ja amiraali Kuznetsovin katu, näin muutamia luetellakseni. Takamustuntumalta arvelisin, että henkilöiden mukaan nimettyjä katuja on enemmän kuin Suomessa. Jos muistini ei petä, niin kotopuolessa Suomessa tosin on myös jännittävä nimi eräällä tiellä. Se on nimeltään SS-miehen tie.
Sinä aikana kun olen täällä asunut, on palohälytyksiä tullut jo neljästi ja kaikki siis aiheettomia. Hälyttimet ovat vissiin aika herkkiä, ja niitä on tiheässä. Omasta yksiöstänikin löytyy kolme kappaletta. Usein hälytys kestää vain pari sekuntia ja lakkaa sitten. Edellinen tuli klo 23.30 sunnuntai-iltana. Hälytysten jälkeen kuulostelen aina, kuuluuko paniikinomaisia huutoja tai kiireisiä askeleita. Ei kuulu. Olen tehnyt pienen gallupin tuttavieni keskuudessa, ja 100% vastaajista ei enää reagoi hälytyksiin mitenkään. (n=1).
Kotosalla lämmin vesi oli koko päivän pois, joten tiskaaminen oli vähän hidasta, kun pesuvedet piti lämmittää kattilassa. Illan käytin taas venäjän opintoihin. Tällä kertaa kertasin adjektiivien ja possessiivipronominien taivutusta.
Tänään kuuntelussa Alice Cooper: Billion Dollar Babies (1973)
Alice Cooperin kaupallinen läpimurtolevy, joka sisältää herkkiä ja kauniita kuvauksia mm. seksuaalisesta häirinnästä (Raped and Freezin'), hammaslääkärissä käymisestä (Unfinished Sweet) ja nekrofiliasta (I Love the dead). Tutuimmat biisit (esim. No More mr. Nice Guy) ovat jo vähän turhankin tuttuja muualta, mutta etenkin alkupuolisko on mukavasti kulkevaa classic rock -osastoa. Viimeisen kolmen kappaleen kohdalla taso vähän laskee, mutta iloksensa tätäkin lättyä kuuntelee. Killer on silti edelleen lempi-Cooperini.
Urmas U.
Töiden jälkeen ulkoilin BUMiin hakemaan ikkunantiivistystarpeita ja mopin. Kassan nuori nainen muisti ilmeestä päätellen minut edelliseltä kerralta. Hymy oli herkässä, itsellänikin. Nyt selvisin kuitenkin ilman suurempaa hämmennystä. Moppia ei tarvinnut kaupassa testata tms. Löysin myös maalarinteippiä, jee.
Kadulla näkee suomalaiseen makuun hienoja kadunnimiä: on Gagarinin katu (Lapsuuden sankarille!), Leninin katu, Karl Marxin katu, punaisten partisaanien katu, neuvostokosmonauttien katu ja amiraali Kuznetsovin katu, näin muutamia luetellakseni. Takamustuntumalta arvelisin, että henkilöiden mukaan nimettyjä katuja on enemmän kuin Suomessa. Jos muistini ei petä, niin kotopuolessa Suomessa tosin on myös jännittävä nimi eräällä tiellä. Se on nimeltään SS-miehen tie.
Sinä aikana kun olen täällä asunut, on palohälytyksiä tullut jo neljästi ja kaikki siis aiheettomia. Hälyttimet ovat vissiin aika herkkiä, ja niitä on tiheässä. Omasta yksiöstänikin löytyy kolme kappaletta. Usein hälytys kestää vain pari sekuntia ja lakkaa sitten. Edellinen tuli klo 23.30 sunnuntai-iltana. Hälytysten jälkeen kuulostelen aina, kuuluuko paniikinomaisia huutoja tai kiireisiä askeleita. Ei kuulu. Olen tehnyt pienen gallupin tuttavieni keskuudessa, ja 100% vastaajista ei enää reagoi hälytyksiin mitenkään. (n=1).
Kotosalla lämmin vesi oli koko päivän pois, joten tiskaaminen oli vähän hidasta, kun pesuvedet piti lämmittää kattilassa. Illan käytin taas venäjän opintoihin. Tällä kertaa kertasin adjektiivien ja possessiivipronominien taivutusta.
Tänään kuuntelussa Alice Cooper: Billion Dollar Babies (1973)
Alice Cooperin kaupallinen läpimurtolevy, joka sisältää herkkiä ja kauniita kuvauksia mm. seksuaalisesta häirinnästä (Raped and Freezin'), hammaslääkärissä käymisestä (Unfinished Sweet) ja nekrofiliasta (I Love the dead). Tutuimmat biisit (esim. No More mr. Nice Guy) ovat jo vähän turhankin tuttuja muualta, mutta etenkin alkupuolisko on mukavasti kulkevaa classic rock -osastoa. Viimeisen kolmen kappaleen kohdalla taso vähän laskee, mutta iloksensa tätäkin lättyä kuuntelee. Killer on silti edelleen lempi-Cooperini.
Urmas U.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti