92. ja 93. päivä (ke 28.11. ja to 29.11.)

Keskiviikko alkoi niin, että nukuin vielä sikeästi, kun oveen koputettiin. Kun sain silmäni auki, mietin peiton alla, että jaksanko mennä avaamaan. Päätin jaksaa.  Kun olin saanut kiskottua vaatteet päälle ja pääsin ovelle asti, niin eihän siellä enää ketään ollut. Jatkoin aamutoimia, kunnes hetken kuluttua kuuluu taas koputusta. Ovella on nainen respasta, ja hän kysyy, että voivatko he tulla tänään ottamaan mitat lattiasta. Olen vähän kärttyinen, että juuri nytkö niitä mittoja pitää tulla ottamaan ja jokaisessa vastauksessani tuon esille, että olin vielä nukkumassa. Tulkoot mittaamaan. Ihmettelen, että mikä hoppu asialla on, kun olen kuitenkin koko tammikuun täältä poissa.

Luen sähköpostin ja Anjalta saamani viestin ennen töitä ja alan ymmärtää kiireen. Asuntolan väki pelkää, että mikäli lattiaremonttia ei tehdä tänä vuonna, siihen luvattuja rahoja ei välttämättä saa enää ensi vuonna. Hoh, mitä hommaa. Lupaudun respassa muuttamaan lattaremontin tieltä evakkoon viikoksi kerrosta ylemmäksi. Ilmeisesti muutto on jo tulevana viikonloppuna.

Ennen töitä kurkkaan vielä lämpömittaria: -15⁰C! Pakkanen yllätti ulkomaanlehtorin! Katso kuvat!

Töitä on 3x90 minuuttia. Töiden ”kohokohta” on, kun yksi opiskelija tuskastuu tekemäänsä virheeseen antamassani sanastomonisteessa, tuhahtaa ”fuck this bullshit!”, ottaa nyrkkiotteen mustekynästään ja suttaa tehtävän kuin viisivuotias. Voi änkeröinen.

Illalla vastailen liutaan sähköposteja. Suomalainen työnantajani kertoo, että paikallinen yliopisto olisi halukas pitämään minut täällä toisenkin vuoden. Ilmoitan, etten ole käytettävissä. Kalifiksi kalifin paikalle halajavat, alkakaa puunata hakemuksianne. Loppuillasta teen vielä kunnon lihaskuntoharjoituksen.

Torstaiaamuna puoli seitsemältä pärähtää soimaan palohälytys. Happy happy, joy joy. Vietän päivän varsin rauhallisesti.  Opetusta on vain jalkapallo-ottelun verran. Iltapäivällä puhelin soi ehkä ensimmäisen kerran kahteen viikkoon. Mila kysyy, että olenko tietoinen kahden tunnin kuluttua alkavasta pohjoismaisesta juhlasta. En ole. Hän kertoo, että Suomesta kertova esiintyjä on peruuttanut. Olisinko halukas tulemaan pitämään Suomeen liittyvän esityksen parin tunnin varoitusajalla? Kunpa voisinkin, mutta en halua. Itse menisin, mutten mene. Syistä jotka voisin mainita, mutten mainitse.

Illalla kuuntelen Lester Youngin balladeja, syön keksejä ja luen kirjaa.

Urmas U.