88. ja 89. päivä (la 24.11. ja su 25.11.)

Sellaista Dallas-pullan tuoksuista sunnuntai-iltaa, arvoisat miekkoset ja naikkoset!

Lauantai alkoi mukavasti 10 tunnin parantavilla unilla, jonka seurauksena olin entistä ehompi. Aurinko paistoi, joten päätin siirtää muut suunnitelmat tuonnemmaksi ja lähteä kävelylenkille. Kävelylenkin jälkeen koin surrealistisia hetkiä, kun olin varma, että aurinko oli jo aikoja sitten ohittanut tietyn pisteen ja nyt se paistoikin sieltä uudestaan. Mietin jo, etteikö aurinkokaan toimi täällä samalla tavalla kuin Suomessa, mutta en vielä lyönyt lukkoon päätelmääni. Se olikin hyvä, sillä myöhemmin tajusin, että olen sen kolme kuukautta luullut, että ikkunani on ihan toiseen suuntaan, mihin se oikeasti antaa. Aurinkomysteeri selvisi, ja sain muistutuksen erittäin heikosta suuntavaistostani. Suuntavaistoni on itse asiassa niin huono, etten ensi kerralla Pyynikin uimahallissa käydessäni löytänyt pukuhuoneesta altaalle ilman apuja. Jouduin kysymään kanssaihmiseltä, että missä täällä se allas on. Totta kuin rotan potta!

Muuten ei mitään merkittävää tapahtunutkaan. Illasta sain luettua F. Scott Fitzgeraldin The Great Gatsby-romaanin. Suosittelen, oli hyvä: kompakti, taitavasti sommiteltu ja mielenkiintoisia, rosoisia henkilöitä. Kielellisenä yksityiskohtana huvitti gay-adjektiivin runsas käyttö, siis vanhassa merkityksessään ’iloinen’ tai ‘hilpeä’. Nykysilmin lauseet vain saavat aika hassuja tulkintoja:. ”…there was an excitement in her voice that men who had cared for her found difficult to forget: a singing compulsion, a whispered ’Listen’, a promise that she had done gay, exciting things just a while since and that there were gay, exciting things hovering in the next hour.” (s. 15-16)

Sunnuntaiyö meni huonoilla unilla, joten käytin päivän lähinnä lukemiseen ja musiikin kuunteluun. Kävelyllä sentään taas kävin.

Urmas U.