68. ja 69. päivä (su 4.11. ja ma 5.11.)

Ei hirvittävästi kerrottavaa, kun en ole kauppaa pidemmälle kotoa poistunut, joten toimikoon tämä kirjoitus lähinnä elonmerkkinä. Henki siis pihisee, tiedä sitten, onko alkavaa astmaa, vai mitä.

Sunnuntaina skypeilin perheeni kanssa ja sain kuulla, että talouteen oli ilmestynyt puolikas suomenhevonen. Ho-hoo! Olen kerran elämässäni kokeillut ratsastamista, ja se oli aika mielenkiintoista. Ehkä nyt uudestaan, kun hevoinenkin löytyy. Tosin en tiedä, miten puolikkaalla hevosella ratsastaminen onnistuu. Ja joka tapauksessa ensin pitää hommata buutsit ja hillitön stetsoni!

Aamupäivällä tuli taas vaihteeksi palohälytys, joka vain jatkui, jatkui ja jatkui. Noin 5 minuutin kohdalla aloin taas hätäillä, että mitä jos tämä onkin totista totta. Siis ulkovaatteet niskaan ja käytävään. Pääsen 5 m eteenpäin, niin joku tulee vastaan teekuppi kädessä. Hmm. Jatkan vielä eteenpäin, pääsen respaan saakka, jossa siivooja löhöää sohvalla ja katsoo kyllästyneenä töllöä. Siispä väärä hälytys, jälleen kerran.

Koko päivän satoi lunta/räntää, joten pihalle ei taaskaan huvittanut mennä. Illalla yllätin itseni tekemällä kunnon lihaskuntoharjoituksen. Jo toinen tällä viikolla! Muuten tapoin aikaa mm. kuuntelemalla Youtubesta Miljoonasateen Marraskuuta ja jollottamalla mukana. Mutta mitä tarkoittaa ”yli taivaan päivät niin kuin varisparvi raahautuu”? Jos Vintiöt vielä pyörisi, niin Juha ”Watt” Tolvanen voisi tätä Hessu Salolta kysyä.

Yöllä luin toista tai kolmatta kertaa yhden lempikirjoistani, nimittäin J.M. Coetzeen Disgrace-teoksen. Se on suomennettu nimellä Häpeäpaalu. On tietysti vähän väsynyttä hehkuttaa Nobel-kirjailijan Booker-palkittua kirjaa, mutta kun se on niin hyvä! Pidän siitä, kun kirja herättää ajatuksia, muttei anna yksioikoisia vastauksia. Erityisesti tässä pidän siitä, miten häpeä toistuu teemana opuksessa monella tasolla ja miten ihmiset siihen reagoivat. On myös kiinnostavaa, miten sama juonikuvio varioi tarinassa. Kerronnaltaan kirja on aika tyypillinen aikansa tuote: kerronta on modernisti preesens-muodossa ja kertojan luotettavuus on kyseenalaista. Ei missään nimessä vaikea luettava, antaa ajateltavaa ja vain reilu 200 sivua. Tässä siis Urmas U:n joululahjavinkki näkevälle ja lukutaitoiselle lähimmäiselle!

Maanantai oli tosiaan vapaapäivä, kuten kerroin, mutta kauppa oli auki ihan normaalisti. Kenen muun kuin opiskelijoiden ja opettajien vapaapäivä, se jäi siis arvoitukseksi. Kävin kävelyllä, mutta yöllä oli tullut vettä, joten maa oli loskassa ja kävely yhtä liukastelua. Tulipa silti ulkoiltua.

Olen laatinut kahden viikon ruokalistan, että tulisi syötyä muutakin kuin lohipastaa, linssikeittoa ja munakasta. Tänään vuorossa oli ananas-riisicurry. Vähän hankaloittaa ituhipin ruokailua, kun ei soijatuotteita ole saatavilla. Hyvä puoli on, että kalaa ja esim. papuja ja pähkinöitä on tullut syötyä enemmän. Tuoretiski on lähikaupassani mittava, ja monet ihmiset näyttävät hakevan itselleen päivän appeen sieltä. Itseäni vain epäilyttää, että kuinkahan tuoreita mahtavat kalatiskin antimet olla.

Illaksi minut oli kutsutta naapuriin iltateelle, mutta vierailu peruuntui, kun Łukaszin pitikin mennä klo 22 kirjastolle! Asia liittyi jotenkin puolalaisen valokuvaajan näyttelyn, jota naapurini oli ollut järjestämässä, purkamiseen. Tunsin piston sydämessäni, sillä olin vakaasti aikonut käydä näyttelyn katsomassa, jo ihan kohteliaisuussyistäkin. Auts. No, nyt en vain navankaivelulta ehtinyt.

Urmas U.