78. ja 79. päivä (ke 14.11. ja to 15.11.)

Keskiviikkona oli täysi työpäivä, kun opetusta oli 3x90 minuuttia. Tällä kertaa osanottoprosentti oli molemmissa ryhmissä hyvä, siitä kiitokset. Harjoittelija oli seuraamassa toisen ryhmän tunteja. Tunsin oloni hieman epäluuloiseksi, kun hän näytti kirjoittavan niin paljon tunnin tapahtumista ja tunnin loputtua lähti sanomatta mitään. Ei nyt aivan kivireen vetämistä ollut mutta ei paljon toisinkaan. Kun suomi on opiskelijoilleni pakollinen sivuaine, on vähän kohtuutonta odottaa, että kaikki istuisivat tunnilla innosta silmät kiiluen. Mutta kun edeltäjäni kertoi kokeneensa oman aikansa parhaaksi puoleksi juuri opiskelijoiden kanssa työskentelyn, odotin muuta. Hyvin epäjännää.

Pitkän työpäivän jälkeen ajattelin vain nollata: juoda kahvia, syödä keksejä, lukea kirjaa, kuunnella musiikkia. Ja niin teinkin! Pyykkäämän kuitenkin silti piti lisäksi, sillä totesin, että illan jakson nimi oli Urmas U. ja katastrofaalinen kalsaritilanne. Sen verran oli ruuvi kireällä töiden jälkeen, että sekin rupesi ärsyttämään, miksi tietokone käynnistyessään ilmoittaa, että ”käynnistetään Windowsia”. Aivan kuin kone olisi epävarma, että voi minua poloista, taas käynnistyshommaan jouduin, kuinkahan tässä käy tällä kertaa, enpä laitakaan että ”käynnistetään Windows”, jos ei tällä kertaa onnistukaan. Vähän ryhtiä siihen hommaan!

Torstaina piti työn ikeeseen vasta puolilta päivin, joten ehdin hoitaa (viime viikon) lauantaisiivouksen alta pois. Oli jo aikakin, sanoivat estekisoja pitävät pölyponit mitä tahansa. Ehdin myös valmistella tuntia varten pienen harjoituksen paikkasanoista (edessä, takana, vieressä…), mihin olin kovin tyytyväinen. Töistä ei ollut tänään juuri kerrottavaa, just another day at the office.

Ruuaksi laittelin linssicurryn, mistä tuli oikein hyvää. Kolmelta tapasin Anjan, joka tiesi kertoa, että minun ja muiden ulkomaalaisten opettajien asuntoihin on tulossa remontti, ilmeisesti viimeistään kesällä. Tosin suhtaudun tähän vähintään pienehkön nisäkkään kokoisella varauksella. Sain silti vuodattaa kaikki asunnon ongelmat: vetoisat ikkunat, irti olevat pistorasiat, kupruilevat tapetit, teipillä seinissä ja toisissaan kiinni olevat muovimaton palat, vuotavan vessanpöntön, paloiksi ruostuneen hellanlevyn, falskaavat hanat, termostaatittoman uunin… Sanoisin, että on jo aikakin remontille!

Sain myös uutta tietoa palkka-asioistani, kun ihmettelin edellistä pienempää tiliä. Selvisi myös, että palkkalaskelmani ovat jääneet johonkin välille, kun minulle asti eivät ole tulleet. Huoh. Kaikki varmasti selviää, eikä mistään vakavasta ole kyse, mutta alkaa tuntua, että voisin nimetä blogini uudestaan. Uusi nimi voisi olla vaikka Kovaa säätöä Arkangelissa.

Illalla sain kutsun Łukaszille tapaamaan hänen hilleriään Monicaa. Tosin wikipedian mukaan fretti olisi sopivampi nimitys. Oli kyllä jännä elukka, ei voi muuta sanoa! Kaivaminen tuntui olevan verissä, sillä jokaiseen koloon ja väliin se yritti tunkea. Koko eläin oli hassu yhdistelmä notkeutta ja kömpelyyttä: vartalo elastinen kuin karvaisella käärmeellä mutta liikkuminen kankeaa laukkaa. Terävät kynnet ja pureminen vain tympivät.

Urmas U.