82. ja 83. päivä (su 18.11. ja ma 19.11)

Sunnuntain vietin pääasiassa kotioloissa. Kävelyllä kuitenkin kipaisin keskipäivän kupeessa. Iltapäivästä kulutin muutaman tunnin maanantain tuntien valmisteluun ja elaborointiteorian opiskeluun. Kunpa vielä joskus saisin opetettua itseni siihen, että maanantain työt valmistelisi jo perjantaina! Venäjää opiskelin myös.

Illalla sain luettua Outi Pakkasen Ruohonleikkaajan. Aikaisemmin olen tutustunut Jukka Pakkasen tuotantoon, mutta tämä oli ensimmäinen lukemani O. Pakkanen. Yleensä luen dekkareita ja jännäreitä kernaasti, mutta tästä en oikein tykännyt. Tarina oli periaatteessa ihan hyvin laadittu: oli salasuhteita, mustasukkaisia puolisoita, selittämätön kuolemantapaus ja arvoituksellisia päiväkirjatekstejä, mutta henkilöt tuntuivat aika yhdentekeviltä eikä juoni oikein siten lähtenyt vetämään. Ei vain oikein huvittanut lukea eteenpäin. Lisäksi itselleni poikkeuksellisesti arvasin useimmat mysteereistä etukäteen, mitä ei yleensä tapahdu. Siispä borssi-asteikolla vain kaksi lautasellista viidestä.

Maanantaiaamuna oli aikainen herätys, kun ensimmäistä kertaa noin kahteen kuukauteen oli töitä jo kahdeksalta. Joo joo, tiedän, toiset menevät kuuteen joka aamu. Siis itselleni aikainen herätys. Onneksi en meinannut saada nukahdettua ja heräilin pitkin yötä. Opiskelijat olivat paikalla sankoin joukoin, vain yksi puuttui. Neljä tuntia valui hitaasti. Eniten ihmetystä tunnilla eivät kuitenkaan herättäneet silmäpussini, vaan tekstissä ollut vuoden taksiasiakas -palkinto. Myös taksimatkustamisen hinta järkytti. Täällä kun pääsee muutaman kilometrin matkan hyvinkin sadalla ruplalla (2,5€).

Kun pääsin luokasta ulos, siivooja ja kiinteistönhoitaja yhyttivät minut käytävällä ja kysyivät jotain. Oletin, että se liittyi huoneeni lattiaan, koska olin aikaisemmin respan kysyessä aikaa ilmoittanut, että maanantaina puolilta päivin lattiaani saa tulla katsomaan. Sain sönkättyä, että joo, nyt olen vapaa. Vasta iltapäivällä, kun asunnossani vierailivat aivan toiset tyypit, tajusin, että siivoojan kysymys oli koskenut jotakin ihan muuta. Tiedä vaikka olisi pyytänyt tyttärellensä mieheksi!

Mutta tosiaan, asuntolan hoitaja ja minulle tuntematon mies, kai joku kiinteistövastaava, tulivat pian katsomaan lattiaani, ilmeisesti aikaisemmin mainitsemani mahdollisen remontin vuoksi. Kumpikaan ei puhunut sanaakaan englantia, ja kun johonkin jouduin toteamaan, että en ymmärrä, pääsi mieheltä pitkä huokaus. Vähänkö kismitti. Jokunen tunti tilanteen jälkeen tajusin, että olisi pitänyt tietenkin kysyä ukkelilta venäjäksi, että puhutteko kenties suomea, ruotsia, englantia, saksaa, ranskaa tai viroa? Kiitos nopeasta reagoinnista, aivot.

No, ukkeli poistui, ja respasta soitettiin englantia taitava naisihminen paikalle tulkiksi. Kysymys oli, että haluanko maton kylmän lattian peitoksi, kun remontti luultavasti venyy kesälle. Luulin jo vastanneeni, että voin ottaa. Sitten kysyttiin, että haluanko kenties nähdä maton ennen päätöstäni. Vähän varoituskellot alkoivat soida päässä, ja lisäsin että kunhan matto on puhdas, niin ei tarvitse nähdä. Lopulta minun oli välttämättä lähdettävä katsomaan mattoa etukäteen. Hyvinvointi ei jakaudu tasaisesti, nimittäin selvisi, että matto siirretään eräästä asuntolan toisesta huoneesta minun huoneeseeni. Ei kuitenkaan toisen vakituisen asukkaan alta, vaan vuokrattavasta huoneesta, kun nykyinen asukas lähtee. Jos siis tulet arkangelilaiseen hotelliin ja ihmettelet paljasta lattiaa, niin pahoittelen!

Illan luin ja vähän taas tein lihaskuntoharjoituksia. Useamman viikon tauon jälkeen olen saanut vähän taas säännöllistettyä liikkumista. Huomenna vapaapäivä, jepujee.

Urmas U.