76. ja 77. päivä (ma 12.11. ja ti 13.11.)

Oikein messevää marraskuun iltaa kaikille! 4000 lukukertaa on ylittynyt, kiitos siitä.

Maanantaina ei ollut taaskaan opetusta, ja kun edellisyön valvominen painoi ja pakottava tarve nousta aikaisin puuttui, nukuin myöhään. Kävin kaupassa hankkimassa einestä ja sain muistutuksen yhdestä syystä, miksi Suomessa siirryttiin pussimaidosta pois. Maitopussi oli jo kaupassa vähän vuotanut korissa ollessaan piponi päälle, ja tietenkin huomasin sen vasta, kun ostokset olivat jo hihnalla. No, ajattelin että pipon saa pestyä. Onneksi kassan tädit pakkaavat maidon ja muut mahdollisesti vuotamaan pääsevät tuotteet pieniin pusseihin, sillä kotiin päästyäni maitopussini oli puolittain tyhjentynyt, onneksi ei kuitenkaan laukkuuni. Kauppareissulla tarkistin myös automaatista, että palkka oli tullut. Mitään palkkanauhoja ei ilmeisesti harrasteta, en ainakaan ole kuullut. Perjantaina tapaamani Mila, joka on myös yliopistolla töissä, kertoi saaneensa ilman selitystä tuplapalkan.

Lounaan jälkeen mietin tekemistä tiistain tunneille. Kun ei ollut kiire mihinkään, niin aikaa meni tuhottomasti. Illalla naapuri jatkoi päättymätöntä remonttiaan, ja meinasi ruveta nuppia kiristämään ainainen poraaminen ja paukutus. Vähät hiljaiset hetket sitten jylläsi keittiössä jääkaappi. Tosin myönnettäköön, että voihan se päivittäinen, useita kymmeniä minuutteja jatkuva Krokotiili-Genan syntymäpäivälaulun harjoittelu superhitaalla tempolla olla aika tuskallista kuunneltavaa.  Minä soitan harmonikkaa, ihmiset on kummissaan…

Loppuillasta yllätin itseni tekemällä lihaskuntoharjoitteita. Nollasin kyllä jumppavaikutuksen välittömästi kekseillä, ei siis huolta.

Tiistaina oli opetusta 1x90 minuuttia ja mukavasti vasta puoliltapäivin. Ehdin ennen töitä tulostella materiaalit ja kuunnella Mailista. Ikäväkseni jouduin toteamaan, että uskollisesti palvelleet Koss-kuulokkeet alkavat olla valmiit ”vuorten taa”, sillä toinen luuri pätkii. Kossilla tosin on kuulemma äärimmäisen kuluttajaystävällinen takuu, joten voi olla, että ne saa vielä korjautettua. Niin monta kertaa olen nukahtanut musiikkia kuunnellen ja herännyt kuulokkeet ristiselän tienoille, että en voi moittia kestävyyttä.

Tunnilla oli taas 2 opiskelijaa. Turhauttavaa. Luettiin Hyysärin kuukausiliitteen juttu, kuunneltiin juttuun liittyvää musiikkia ja tehtiin sanastoharjoituksia. Siinähän se taas meni. Ämpäriepisodi sai taas jatkoa, sillä vaikka nykyistä ämpäriä ei ollut varastettu, niin sentään vedet oli käyty tyhjentämässä. Kiusa se on pienkin kiusa.

Töiden jälkeen kävin kaupassa ennen ruuhka-aikaa. Lounaaksi väsäsin chili sin carnen, siis chili con carnen ilman lihaa. Ihan hyvää tuli, vaikka itse sanonkin. Ja niin paljon, että ainakin huomiselle riittää. Pieni vinkki: jos ruoka on pahaa, niin kannattaa syödä mahdollisimman paljon. Muuten sitä joutuu syömään seuraavanakin päivänä.

Illalla ollessani menossa tapaamaan Anjaa suomen luokkaan, respan täti kertoi, että hänelle oli yliopistolta esimieheni soittanut, ettei jääkaappini toimi. Hetken raksutti, että miten esimieheni voi tietää jääkaappini toiminnasta, kunnes tajusin, että Anja oli tänään ollut hänen kanssaan juttusilla ja aihetta oli luultavasti sivuttu. Kerroin, että jääkaappini ”toimii”, mutta on sen verran meluisa, että ajoitan keittiökäynnit mieluiten niihin kymmenminuuttisiin, kun kaappi ei pörise. Sitten respa teki pysähdyttävän kysymyksen: jos nykyinen toimii huonosti, niin haluaisinko kenties vanhan jääkaappini takaisin, siis kaapin jonka olen mielessäni ristinyt kesäsimulaattoriksi viileysominaisuuksien perusteella. Sanoin, että mietin asian. Mieleen tulee Kajon pakina, jossa hän kysyy, että kumman ottaisit mieluummin, shekkipetturivävyn vai krenaavan selän. Kummassakin kun on puolensa: selkään on hyvät lääkkeet ja vävystä voisi seurata lapsenlapsi. Kaappiasiassa en vain keksi kuin huonoja puolia: hiljainen ja lämmin vai viileähkö ja meluisa?

Illasta meni iso osa huomisen tuntien valmistelemiseen. Ärsyttävää, että kaiken mukavan ja pieniä hengähdystaukoja tuottavien välijuttujen keksimiseen menee niin aikaa, mutta kielioppia voisi päästellä menemään tuntikausia täysin valmistelematta. Mutta kun ei sitä jaksa, itsekään!

Urmas U.