64. ja 65. päivä (ke 31.10. ja to 1.11.)

Keskiviikkona oli toistaiseksi työteliäin päivä tuntimääräisesti, kun opetusta oli 3x90 min. Kovin raskaaksi ei päivä kuitenkaan muodostunut, kun ensimmäisellä tuplatunnilla oli taas kaksi opiskelijaa kuudesta paikalla (ja tietenkin eri tyypit kuin viimeksi), seuraava meni toisen ryhmän kanssa kokeeseen valmistautuessa ja viimeisellä tunnilla oli sitten koe. Huokailuista ja silmien pyörittelystä päätellen koe oli vaikea.

Illalla kertailin venäjän monikon genetiivin muodostusta. Ei muuten ole aivan yksinkertaista. Morfologialtaan vaikein kielioppijuttu venäjässä, mihin olen tähän mennessä törmännyt.

Loppuillan kuntoilin, kuuntelin jaskaa ja soittelin. Pasilaakin katsoin. 

Ehdin päivällä jo miettiä, ettei ole tullut palohälytyksiä pitkään aikaan, ja ilmeisesti manasin ne syvyyksistä taas esille, sillä illan mittaan tuli pari minuuttitolkulla kestänyttä hälytystä, välissä vain pieni tauko.

Torstai ja yhä nettini toimii, pimpelipom. Joku siis oli maksanut laskuni, tai sitten en vain tajua yhtään, miten paikallinen systeemi toimii.  Voi hyvin olla jälkimmäinenkin.

Opetusta oli vain 1x90 min. Päällekkäisten opetustuntien vuoksi olin evakossa yliopistolla ja olin taas liemessä, kun en meinannut löytää luokkaa. Tyhmänä oletin, että jos saman oven takaa löytyy kaksi luokkaa, ovessa on molempien luokkien numero. Voi minua tyhmyriä! Imperatiivin opiskelu ei ollut ryhmällä vaikeahkon kokeen jälkeen aivan kiinnostavuuslistan kärkipäässä, mutta jotkut, kenties edellispäiväisen kokeen vaikeuden säikäyttäminä, yllättivät aktiivisuudellaan.

Töiden jälkeen kävelin pitkän kautta kotiin, että sain liikuntaa tällekin päivälle. Toppatakki oli vähän liikaa nollakelille, mutta mitäpä tuosta.

Työpäiväni aikana sänky patjoineen oli käyty vaihtamassa. Saattoi olla, että yrittivät jo aamulla tulla vaihtamaan, kun saatoin sänkyyn kuulla jotakin koputtelua, mutta nukuin vielä enkä saanut raahauduttua avaamaan. Sängyn vaihto oli sikäli positiivinen elämys, että sekä runko että patja vaikuttavat uusilta ja ovat lisäksi entistä leveämpiä. Haittapuoli on se, että edelliseltä opettajalta perimäni petauspatja on nyt liian kapea. Tämä majoitusrakennus ei nimittäin harrasta sängyissään petauspatjoja. Liekö maan tapa. Pitää yrittää kuirailla vanhalla, pärjätä ilman tai käydä ostoksilla.

Iltapuhteeni olivat samat vanhat.

Viimeaikaisen, venäläislasten huostaan ottamisista nousseen hälyn vuoksi seuraava vitsi mediasta on ajankohtainen:

Yleisurheilukilpailut USA:n ja Neuvostoliiton välillä. Juoksukilpailuissa oli kaksi osallistujaa, ja amerikkalainen voitti. Neuvostoliittolaiset lehdet kirjoittivat: ”100 metrin juoksussa neuvostoliittolainen oli ensimmäisten joukossa, amerikkalainen juoksija oli toiseksi viimeinen.”  

Urmas U.