62. ja 63. päivä (ma 29. ja ti 30.10)

Anja oli sumplinut viime viikolla lukujärjestyksen niin, että maanantaille tuli minulle opetukseton päivä. En vastustanut. Päivän merkittävin anti oli torspoilun aikaansaannoksena pikaisia toimenpiteitä vaatineen pankkiasian hoitaminen suomalaisen pankin kanssa. Onneksi järjestyi kivuttomasti. Muuten en tehnyt mitään mainitsemisen arvoista, mitä nyt taas kuuntelin Dylanin Blonde on Blonde -levyä. Nyt alkoi jo upota, mutta edelleen olen sitä mieltä, että parempia Dylanin kappaleita ovat ne, joissa Bob ei soita huuliharppua.

Tiistain nuppologisesti eli pääkopallisesti tärkein asia oli se, että joululomajuna kääntyi. Lomaan siis vähemmän päiviä edessä kuin takana.

Tiistaina oli opetusta kahdeltatoista, mutta ennen sitä kävelin maksamaan ensi kuun nettini. Ihmisiä oli taas jonoksi asti, mutta etuilevat mummelit eivät tällä kertaa sattuneet yhtä aikaa toimistoon. Kun pääsin tiskille ja annoin sopimusnumeroni, niin nainen tiskin takana totesi, että liittymä on maksettu jo ensi kuulta. Mitä halvattua?  Hän sanoi, että halutessani voin maksaa jo joulukuun maksun, kun toimistossa olen. Kun hämmästykseltäni toivuin, ajattelin että mikäpä siinä. Liittymäni maksaa 570 ruplaa/kk, mutta joulukuun maksu ei tietenkään ollut 570, vaan 472 ruplaa. Taas: mitä halvattua? Siis vähän hukkareissu tuli, kun menin maksamaan kenties jonkun toisen erehdyksessä jo maksamaa laskua, mutta ainakin sää oli kaunis ja tuli vähän käveltyä. Torstaina, kun kuu vaihtuu, näen, oliko liittymäni tosiaan maksettu, vai pimeneekö se.

Opetukseni oli taas todellista pienryhmäopetusta, kun opiskelijoista oli paikalla kaksi kuudesta. No samapa tuo, itsepähän vastaavat opiskelustaan. Opetuksen jälkeen kävin Anjan kanssa hakemassa kulkukorttini yliopistolta. Homma osoittautui niin mutkattomaksi, että olisin itsekin selvinnyt, joten vähän harmitti, että olin Anjan pyytänyt mukaan.

Respasta tiesivät kertoa, että huomenna tai ylihuomenna asuntooni vaihdetaan sänky, joka tulee minulle kuin Irak-paperit entiselle pääministerille, pyytämättä. Jääkaapin vaihdossa jäi käpälään musta pekka (vaihdoin huonon huonompaan ja parempi lämpömittarikin jäi vanhaan kaappiin, suatana), joten vähän jännittää, kuinka tässä vaihdossa käy.

Loppuun kouluaiheinen sutkaus:

-          Vovotška, miksi sinut heitettiin ulos luokasta?

-          Olen kuulemma luokkavihollinen.

En enää oikein muista, mitkä vitsit olen kirjasta (Venäläinen ruletti: venäläisiä vitsejä suomeksi ja venäjäksi) jo poiminut, joten blogini nimi saattaa alkaa toimia itsensä toteuttavana ennustuksena.

Urmas U.