59.–61. päivä (pe 26.- su 28.10)

Koko viikonlopun aikana tapahtui niin vähän, etten tullut päivittäneeksi blogiani. Noh, katsotaas. Viime aikoina on alkanut tuntua, että kuherruskuukauteni Venäjän kanssa taitaa olla ohi, sillä sen verran niin sanotusti nyt nyppii kaikki pienikin säätäminen. Lueskelin tänne tullessa jotakin kirjoituksia kulttuurisen sopeutumisen vaiheista ja siksi olenkin tätä osannut odotella. Sääkin tosin on ollut kehno, joten senkään vuoksi ei ole huvittanut kotoa poistua säätämään. Mutta eiköhän se tästä, enää n. 63 päivää joululomaan.

Perjantaina oli opetusta taas 2x90 minuuttia, jonka jälkeen menin kaupan kautta kotio koppaan maata. Katselin Pasilaa, seurasin vakionettisivujani käytännössä reaaliajassa (hesari, nrgm ja riemurasia) sekä kuuntelin 70-luvun progeihanuuksia, etenkin Camel-yhtyeen Moonmadness-levyä. Kuinka paheellista nimetä bändi tupakkamerkin mukaan ja laittaa levy täyteen kosketinpulputusta ja huilusooloja! Arvostan. Skypetin myös läpi puoli sukua.

Lauantaina oli pakkasta viitisen astetta ja maa valkoisena. Kävin tekemässä tunnin kävelylenkin ja sitten lähinnä tapoin aikaa lukemalla ja seikkailemalla internetin ihmemaassa (eli yllä mainituilla kolmella sivulla). Illalla kävin naapurissa nauttimassa puolalaisesta vieraanvaraisuudesta. Oli mukava vain istua ja puhua.  Kotiin palasin vasta kahden aikaan yöllä.

Venäjä ei enää siirry talviaikaan (tai tarkasti ottaen on koko ajan talviajassa), joten yöllä aikaero Arkangelin ja Suomen välillä kasvoi kahteen tuntiin.

Sunnuntainkin lähinnä vetelehdin. Siivosin sentään. Johonkin aika onneksi kuluu, vaikkei mitään teekään. Tämä lienee sitä leppoistamista eli downshiftaamista. Kovin paljon tosin ei enää parane leppoistua, muuten alan kasvaa naavaa. Päivällä kuuntelin muutama vuosi sitten hankkimaani, mutta hyllyn perukoille vähällä kuuntelulla jäänyttä Bob Dylanin Blonde on Blonde -levyä, mutta ei oikein ainakaan vielä auennut. Ornette Birks Makkonen -sarjakuvaa (ja myös CSN&Y:n Stephen Stillsiä) mukaillen Dylanin levyt olisivat parempia, jos laulaja, kitaristi ja huuliharpisti vaihdettaisiin toisiin. Stillsin sanoin hyvä lauluntekijä, muttei kummoinen muusikko. Iltasella sain taas vierailukutsun naapuriin, jossa minulle esiteltiin valokuvia viime kesän matkoilta. Oli mukava välillä katsoa jonkun toisen kuvia. Kyläilin pari tuntia.

Koska vitsit ovat viime aikoina olleet vähissä, niin seuraavassa yksi.

Mikä on neuvostoliittolainen luuranko? Se on kolhoosilainen, joka antaa valtiolle läskinsä, luunsa ja munansa.

Urmas U.