41. ja 42. päivä (ma 8.10. ja ti 9.10.)

Nukahtaminen oli tavallista myöhempään valvotun illan jälkeen nihkeää, joten yöunet jäivät vajaiksi. Vaikka aamulla ei ollutkaan mihinkään kiire ja sain nukkua myöhään, väsytti kovasti. Opetusta oli 2 x 90 minuuttia ja yksikön partitiivin käyttöä ja muodostusta käytiin läpi.

Kotiin tullessani kysyin respassa aikaisemmassa kirjoituksessani mainitsemastani lakana-asiasta. Respa oli vuorostaan H. Moilasena, kun selitin asiaa. Mitään ei selvinnyt, mutta sainpahan aiheutettua mitä halvattua -reaktion jollekin toiselle. Välillä näinkin päin. Muahaha.

Maanantaista ei ole oikein muuta mainittavaa. Illalla testattiin pitkään ja hartaasti palovaroitinjärjestelmää. Satoi, satoi, ropisi.

Tiistaina ei ollut taaskaan opetusta, joten karhusin univelkoja pitkillä unilla. Kävin kaupassa, mutta suodatinpusseja en löytänyt. Hullua, kahvilaatuja on kaupassa saman verran kuin Suomessakin, mutta suodatinpusseja ei missään. Tähän täytyy lisätä pakollinen puusilmävaroitus: ehkä en vain nähnyt niitä, vaikka kovasti etsin. Onkohan venäläisillä erilaiset kahvinkeittimet?

Iltapäivällä ohjelmatiedoissa oli byrokraatit juoksuttavat ulkomaalaista -formaatti. Minun piti käydä allekirjoittamassa paperi, jossa ilmaisin haluni siirtyä laitoksemme opettajaksi. Toistaiseksi olen ollut jotakin muuta, ehkä koko yliopiston opettaja, joka vain on sattunut opettamaan tietyn laitoksen opiskelijoita. Hoh. Lisäksi kulkukorttia varten tarvittiin valokuva ja todistus siitä, että olen opettaja. Reissu oli kuitenkin absurdin hauska.  Kun pääsimme hoitamaan kulkukorttiasiaa, selvisi, että paperi, jossa opettajuuteni todettiin, oli vääränlainen. Urho Matti, eli uusiksi meni. Kuvan sentään sain jätettyä. Sitten noin 14.30 pääsimme henkilöstöasiain osastolle, jossa paikallinen viskaali totesi, että hän ei tee enää mitään, hän lähtee nyt kotiin, siis puolitoista tuntia ennen toimistoajan päättymistä. Onneksi Anja oli tiukkana ja sanoi, että sitten joku toinen hoitaa, emme aio täällä hypätä joka päivä. Sitten viskaali nakitti naapuriviskaalin tehtävään ja lähti kotiin. Ja kuinka hienoa, valmista lomaketta ei ollut, vaan Anja kirjoitti käsin mallista lomakepohjan, johon minä lisäsin lopuksi allekirjoitukseni. Toistamisen uhallakin sanon, että ilman Anjaa ja muutamaa muuta avuliasta henkilöä olisin liemessä.

Illalla kävin hakemassa suomen luokasta radion asuntooni. Kanavista paikansin humppa-, eurodance- ja rokkikanavan. Vähän jumppasin taas ja venäjääkin opiskelin. Taas tuli palovaroitus. Aikaisemmin on ollut vain aika lyhyitä, max. 10 sekunnin äänimerkkejä, mutta tänään oli äänimerkki ja toistuva sanallinen kehotus tehdä jotakin. Hälytys jatkui useamman minuutin, ja ehdin jo hätääntyä. Soitin Anjalle, mutta Anja sanoi, että hän ei ainakaan lähde vielä mihinkään. Olin kuitenkin jo takki niskassa ovella, kun hälytys lakkasi. Raivostuttavaa.

Urmas U.