50. ja 51. päivä (ke 17.10. ja to 18.10.)

Keskiviikkona ei taaskaan ollut töitä. Aamun ilouutinen oli se, että yön ajaksi keittiön lavuaariin jätetty tökötti oli auttanut sen verran, että lavuaari veti taas kohtuullisesti. Ilo tosin osoittautui vain noin vuorokauden mittaiseksi, sillä torstaina viemäri tukkeutui uudelleen. Kivaa.

Päivällä lähdimme käymään paikallisessa taidemuseossa. Olin lukenut osoitteen oikein, mutta talo oli iso eikä oikeaa ovea meinannut löytyä. Lopulta pääsimme kuitenkin haluttuun paikkaan. Näyttelyitä oli kaksi: toinen kokoelma oli tauluja nenetsien elämästä ja toinen erilaisia kukka-asetelmia. En oikein lämmennyt kummallekaan. Yläkerrassa oli luusta tehtyjä esineitä (muun muassa kampoja, koruja sekä shakkipeli!) sekä erilaisia ikoneita useamman vuosisadan takaa.  Ikonit olivatkin museon parasta antia.

Kotona kävimme kauppareissun yhteydessä taas ”Blinitalossa” kahvilla. Söin blinejä kermavaahdon ja hillon kanssa. Mmm.

Illalla sitten oli taas salsatunnin aika. Salissa oli tällä kertaa ennätysmäärä osallistujia ja siellä olikin aika ahdasta. Lisäksi opettaja päätti edetä varsin nopeassa tahdissa ja tunnin loppupuolella puolet osallistujista (minä mukaan luettuna) olivat täysin kuutamolla ja vain seisoivat ja ihmettelivät. Viimeksi oli kivaa ja nyt vain syvästi vitutti tunnin jälkeen.

Torstai-aamupäivällä oveeni koputettiin kesken omenan syönnin. Ovella oli kaksi henkilökunnan edustajaa, jotka kysyivät, haluanko uuden jääkaapin vanhan tilalle. Kuten olen muutamaan kertaan täällä maininnut, jääkaappini oli aika lämmin ja siellä oli vain yksi ahdas hylly, joka oli riittävän viileä maitotuotteille. Osin myös sanasta ”uusi” hämääntyneenä vastasin kyllä, mikä osoittautui kardinaalimunaukseksi. Sain nimittäin entistä huonomman tilalle. Ensin jääkaappi viileni kylmimmästä kohdasta noin 12’C:seen, jonka jälkeen väänsin termostaatin kylmemmälle ja tuloksena on nyt vartin välein pariksikymmeneksi minuutiksi käynnistyvä, entistä kovaäänisempi ja lämpötilaltaan noin 10-asteinen rotisko. Tyhmyyksissäni ajattelin, että kun olen asiasta valittanut, niin mitään aivan susipaskaa ei tarjota tilalle. Olin väärässä. Voi luoja, mitä hommaa. Lisäksi tosiaan lavuaari meni uudestaan tukkoon. Sitten töihin.

Töiden jälkeen olimme sopineet menevämme syömään Anjan kanssa.  Anjan ehdotuksesta menimme suomennettuna Turska-nimiseen ravintolaan, jossa laitetaan paikallista arkangelilaista ruokaa. Nimen mukaisesti tarjolla oli paljon erilaisia turskaruokia. Pöytävarauksemme oli 18–18.30, mutta varaus osoittautui tarpeettomaksi, sillä saapuessamme, ja lähes koko käynnin ajan, olimme ravintolan ainoat asiakkaat. Ruoka oli kuitenkin hyvää eikä myöskään kovin kallista. Kolmen henkilön ruuat alkuruokineen ja alkoholittomine juomineen tulivat maksamaan noin 1500 ruplaa.

Illan lopuksi kävimme kaupassa hakemassa lisää putkenaukaisuainetta. Kotona sitten katsoimme Pasilaa ja söimme pastilaa.

Urmas U.