48.–49. päivä (ma 15.10.-ti 16.10.)

Maanantaina oli taas vaihteeksi töitä tiedossa, ja kävinkin ahkeroimassa 2x90 minuuttia. Töiden jälkeen linssikeiton voimin lähdin näyttämään joenrantaa vieraalleni. Sen verran oli synkkää, pilvistä ja kylmää, ettei siellä kovin kauaa viihtynyt. Illalla katsottiin taas Pasilaa. Keittiön lavuaari alkoi lakkoilla. Siitä mukava päivä, ettei tullut palohälytystä kertaakaan.

Tiistaina ei ollut taaskaan töitä, joten nukuimme lounaaseen asti. Ah! Iltapäivällä ohjelmassa oli käynti Остров-nimisessä kahvilassa, jota saksanopettaja Andrea oli minulle aikaisemmin kehunut. En vain ollut tullut menneeksi yksin. Paikka oli aika tyylikäs ja listalla oli monenlaista herkkua. Seuralaiseni päätyi latteen ja kaalipiirakkaan ja itse otin tupla-americanon ja stefania-kakkua. Kahvinryystämisen ohessa puhuimme kielenoppimisesta ja vaikeista tilanteista, joita kielipuolena kohtaa. Kerroin, että ärsyttävimpiä tilanteita esim. kaupassa ovat ne, kun on ruuhka-aikaan liikkeellä ja sitten esim. kortti ei toimikaan. Sitten kerroin, että olen onneksi oppinut tunnistamaan sanan ”käteinen” näissä tilanteissa ja opetin sen auliisti Armillekin. Pian tämän jälkeen tuli tarjoilija tuomaan laskua ja kysyi, että kortilla vai käteisellä. Olin aivan että ”Va?”, johon Armi avuliaasti tulkkasi, että nyt se kysyy sitä käteistä. Semmoista.

Kotimatkalla kävimme matkamuistomyymälässä, missä oli posliinikippoja, luusta tehtyjä koruja sekä erilaisia puusta valmistettuja tuotteita. Sain hyviä ajatuksia tuliaisiksi, kunhan täältä Suomeen taas pääsen. Ilta kului tortilloja syödessä, taas Pasilaa katsoessa (jumalauta!) sekä keittiön tukkeutunutta lavuaaria ihmetellessä. Paikallinen kodinputkimies (tai halvempi versio niistä) tuntuu tilkkineen loputkin kolot tukoksessa, eli lavuaari vetää entistä huonommin. Ihmettely siis jatkuu.

Myöhäisillan ratoksi tuli palohälytys noin klo 20.30 ja uudestaan 24.00. Jälkimmäinen varsinkin kesti aika kauan ja sen lopuksi tuli vielä jokin kuulutus (tietenkin vain venäjäksi), mistä ei tietenkään ottanut selvää, että sanoiko se, että kaikki ulos ja äkkiä vai väärä hälytys, takaisin nukkumaan. Ilmeisesti jälkimmäinen, sillä vielä henki vinkuu ja pihisee. Sen verran epävarmuus kuitenkin stressasi, että nukahtaminen kesti ainakin puoli kahteen ja viiden jälkeen jo heräsin. Aamuyön tunnit kuuntelin kanssaihmisen kääntyilyä ja Tasavallan presidentin Lambertland-levyä.

Urmas U.