Keskiviikkona olin taas vapaalla enkä tehnyt musiikin
kuuntelun ja lukemisen lisäksi oikein mitään. Päivän merkittävin tapahtuma oli,
kun syksyinen vesisade muuttui tänään räntäsateeksi. Olo kuin Galdalfilla: ”So
it begins.”
Tuntuu, että aina kun nykyään liikun ulkona, tulee joku
ventovieras selittämään jotakin. Valitettavasti selittäjät ovat poikkeuksetta
niin sanotusti ”aitoa jengiä”, eli elämää nähneitä (ja maistaneita). Niin
tänäänkin. En tiedä, mitä oli vailla. Urpomagneetti siis toimii. Olisivat edes nätei flikoi.
Salsakin meni taas kivasti niin kauan, kun ääneen
laskettiin, että 1,2,3 ja 4,5,6. Sitten kun laitettiin musiikki, niin tuntui,
ettei osaa enää edes kävellä. Tunneskaala tuntuu noudattavan toistuvaa kaavaa
niin, että ennen tuntia stressaa, että mitähän siellä tapahtuu, tunnilla on olo
kuin Röllillä voimistellessa (=tämähän on mukavaa) ja tunnin loputtua ketuttaa
ankarasti. Annan salsalle vielä muutaman mahdollisuuden.
Torstaina valmistelin tunnit vasta aamupäivällä ja oli
tuskaista keksiä ohjelmaa. No, lopulta silti jotakin sain aikaiseksi. Tunti oli
muuten ok, mitä nyt yksi opiskelija piti käskeä pihalle luokasta toistuvan
möykkäämisen takia. Jep.
Töiden jälkeen Anja näytti, miten saan kännykkäliittymäni
ladattua. 200 ruplaa (n. 5 euroa) kesti yli kuukauden käytön, aika hyvin!
Lataus oli aika helppoa. Ensin näpytellään liittymän numero ja sitten laitetaan
setelit tai kortti koneeseen. Ainoa vain että numeroni alkaa +79… mutta koneen
näytöllä ei tietenkään lue alussa +7 vaan pelkkä 8, ilman plussaa. Vain Venäjällä…
Huomiseksi valmistelin harjoituksia liikeverbeistä ja pesin
pyykkiä. Illalla kävin teellä naapurissa. Siellä vallitsi kielten sekamelska,
kun osa puhui keskenään puolaa, osa venäjää, osa englantia ja osa suomea. Huh!
Urmas U.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti