86. ja 87. päivä (to 22.11. ja pe 23.11.)

Torstaina oli opetusta vain yksi 90-minuuttinen, ja sekin oli tentin valvonta. Tapojeni vastaisesti käytin aamupäivän johonkin hyödylliseen, sillä valmistelin perjantain tunteja. Tenttisali oli yliopistolla eikä omassa luokassa. Luokka oli pieni, ja olin vähän huolissani, että joutuukohan kovinkin usein mainitsemaan, että pidetään silmät omassa paperissa. Ongelmia ei kuitenkaan ollut. Hyvä niin.

Töiden jälkeen kävin heti kaupassa ja kauppakeskuksen pienestä levy- ja leffakaupasta ostin tuplalevyllisen venäläistä rokkia. Bändin nimi on länsimaalaisittain kirjoitettuna Kino.

Kuten kirjoitin pari viikkoa sitten, passini ja muut dokumenttini ovat olleet pari viikkoa yliopiston kv-toimistolla, että viisumini uusittaisiin. Torstai oli viisumini viimeinen voimassaolopäivä, joten vähän kuumotteli, että kai ne perhana soikoon ovat saaneet viisumihakemukseni käsiteltyä. Olin myös siinä lapsellisessa kuvitelmassa, että toimistosta soitetaan, kun viisumi on valmis. Sen verran ahdisti, että soitin toimistolle. Kohtuullisen kielimuurin takaa sain selville, että viisumi on valmis, mutta noutaminen ei onnistu juuri nyt, sillä talossa on sähkökatkos ja heillä on myös kokous. Vai niin. Minun käskettiin odottaa tunnin verran ja tulla sitten. Hermostunein mielin lapoin fetapastaa tuulensuojaan, kunnes oli aika lähteä. Onneksi kaikki oli kuitenkin kunnossa, ja sain monikertaviisumin. Nyt voi hypätä vaikka joka viikonloppu Suomessa, jos lompakko kestää.

Perjantaina oli opetusta 3x90 minuuttia. Opetuksesta ei taaskaan ole juuri mainittavaa. Tuntien välissä kävin asunnossani ja respan ohittaessani sain kuulla, että nyt saisin aikaisemmin mainitsemani maton asuntooni. Päivän päätteeksi se olikin nätisti rullalla huoneeni oven vieressä. Matto on iso ja paksu, hyvä kun nostaa jaksoin. Vähän tunkkaiselta se tuoksuu, joten jos menee nokka kovin tukkoon, niin pitänee palauttaa takaisin.

Pitkähkö työpäivä ja monena yönä valvominen saivat aikaan sen, että olin illalla aika väsynyt enkä jaksanut tehdä oikein mitään. Pyykkejä pesin ja luin kirjaani vähän eteenpäin, siinäpä se. Huomenna taas uudella energialla.

Loppuun paikallinen versio pikku-Kalle-vitseistä:

Opettaja kysyy:

-          Tiedättekö te lapset, mistä sähkö tulee?

Vovotška innostuu:

-          Minä tiedän! Viidakosta.

-          Mistä sinä niin päättelet?

-          Isä sanoi tänään, kun aikoi ajaa partaansa, että ”taas ne apinat ovat sulkeneet sähkön”.

Urmas U.