72. ja 73. päivä (to 8.11. ja pe 9.11.)

Torstain ohjelmassa oli yksi puolitoistatuntinen opetusta ja lähiviikkoina umpeutuvan viisumini jatkaminen.  Jatkamista varten tarvittiin 2 kopiota passista, maahantulokortista, rekisteröintipaperista ja yksi kopio alkuperäisestä viisumista, alkuperäiset asiakirjat edellä mainituista, kuitti maksetusta viisumimaksusta sekä ei vähempää kuin neljä valokuvaa!

Siispä töiden jälkeen kipaisin valokuvaamoon kuvauttamaan pärstäni. Anja oli lupautunut ystävällisesti avustamaan asian selittämisessä kuvaajalla, mikä olikin hyvä. Vähän hämmennyin, kun tajusin, että kuvaaja käyttää ammattikäytössä vanhempaa ja huonompaa kameraa kuin omani, joka sekään ei kovin ihmeellinen ole. Kuvaus, kuten muutkaan palvelut täällä, ei ollut hinnalla pilattu: 210 ruplaa (n. 5€).

Kun kävin maahan saapuessani kv-asiainosastolla rekisteröitymässä, sain ohjeet, että viisumin jatkaminen pitää laittaa vireille viimeistään 12. päivä marraskuuta. Ajattelin, että olenpa kelpo poika, kun etuajassa tulen asiaa hoitamaan, mutta sen sijaan sainkin (pienet) moitteet, että voivoi, tulee kiire, tulee kiire. Näin.  Hommat onneksi sujuivat nopeasti. Sain ohjeet, kuinka hoitaa viisumimaksu (1000 ruplaa), jonka jälkeen hiihtelin lappu kädessä lähimpään pankkiin. Pankissa ei onneksi hirveästi ollut ihmisiä ja käytössä oli vuoronumerosysteemi.  Parasta oli, että aina kun numero vaihtuu, tuli hitaasti ja selvästi kuulutus: ”numero xxx, tulkaa luukulle y”.

Sitten takaisin kv-asiainosastolle, jossa oli selvinnyt, että työsopimukseni, joka myös viisumin käsittelyä varten tarvitaan, oli laitettu varmaan talteen, mutta paikasta ei ollut täyttä varmuutta. Jäivät selvittämään asiaa, kun poistuin.

Illalla tapasin Anjan luokassa ja katsoimme lähipäivien ohjelmaa. Selvisi myös, että pääsen joululomalle vähän laskemaani aikaisemmin, mikä oli mukava uutinen. Ihan jouluaatoksi en ehdi Suomeen, mutta aika pian sen jälkeen.  Muoviämpäridraamakin oli saanut jatkoa. Anja oli illalla tuonut uuden ämpärin luokkaan ja aamulla sekin oli hävinnyt! Anja oli kysellyt siivoojilta asiasta, mutta he eivät olleet tienneet asiasta. Anja oli kuitenkin pyytänyt saada katsoa heidän kaappiinsa, ja siellähän ämpäri oli ollut. Erikoista hommaa. Tässä olisi sopiva tehtävä kolmelle etsivälle. Katoavan tavaran vuoksi luokan avaimet ovat nyt vain opettajilla ja asuntolan johtajalla.

Loppuilta meni Pasilaa katsoessa ja huomisen tunteja valmistellessa.

Perjantaina oli opetusta 3x90 minuuttia. Ensimmäisestä ryhmästä taas paikalla 2/6 ja toisesta 3/6. Jos laskee, että opetusta oli 6 tuntia ja opiskelijoita yhteensä viisi, niin opetin keskimäärin 0,83 opiskelijaa tunnissa. Tunnit sinänsä olivat ainakin itsestäni kivoja. Puhuttiin, katsottiin sarjakuvia ja kuunneltiin vähän musiikkia perinteisemmän opiskelun ohella.

Illalla skypetin ja kävin naapurissa teellä. Paikalla olivat entinen suomen opiskelija Mila ja Łukasz. Louis saapui vähän myöhemmin. Kielisekamelska oli taas melkoinen, kun joka kielelle (puola, venäjä, suomi, englanti) löytyi ainakin kaksi puhujaa. Sain tietää, että naapurini oli päättänyt hankkia itselleen hillerin. Mielenkiintoista. Hillerin nimeksi on tulossa Monica, tosin kirjoitusasusta en ole varma. Oma ehdotukseni olisi ollut Ruben, Ruben Hilleri.

Urmas U.