84. ja 85. päivä (ti 20.11. ja ke 21.11.)

Tiistai oli opetukseton päivä, ja päivän pääohjelma oli vääjäämättä erääntyvien lainojen vuoksi kirjastokäynti. Aamupäivästä ennen lähtöä luin loppuun pitkään kesken olleen Marcel Aymén Les contes du chat perché -novellikokoelman. Tarinat olivat eläinsatuja, jotka oli esipuheen mukaan suunnattu 4—74 -vuotiaille lapsille. Pidin paljon, kuuluinhan kohderyhmään.

Suhautin kirjastolle bussilla. Päätin elää vaarallista kansainvälisen seikkailijan elämää ja hyppäsin bussiin, jonka reitistä en ollut varma. Oikeaan paikkaan meni. Kirjastossa osasin vihdoinkin toimia oikein: takki narikkaan, kirjastokorttia esittämällä kontrollilappu alakerran tiskiltä, kirjastokortin esittely vartijalle ja kirjastokortinlukulaitteelle, kirjastokortin ja kontrollilapun sekä palautettavien kirjojen jättö lainaustiskille, uusien kirjojen valinta, lainaustiskillä allekirjoitus lainauslappuun jokaisen lainatun kirjan kohdalle, kontrollilapun palautus vartijalle, takki narikasta ja ulos. Helppoa ja kätevää.

Sää oli aurinkoinen, joten päätin kävellä kotiin. Jokimaisema on kyllä kiva, vaikka muuten en tätä kaupunkia voi kauniiksi kehua. Sen verran on kai öisin pakkasta, että joki on alkanut jäätyä.  Jalkakäytävätkin ovat paksussa jäässä ja liukkaita kuin penteleet. Tästä sainkin perskohtaisen muistutuksen, kun lähdin ohittamaan hidastelevia kanssakävelijöitä. En vain pyllähtänyt, vaan Timo K. Mukkasin oikein kunnolla. Onneksi pehmeitä pokkareita (ja vessapaperirullan, vahingosta viisastuneena nykyään aina mukana!) sisältänyt olkalaukkuni pehmensi laskeutumista. Suomalaiset, maailman hitain kansa -vitseistä närkästyneenä olen ottanut kunnia-asiakseni kävellä nopeammin kuin paikalliset. Nyt kävi pilkka omaan takalistoon.

Iltasella vietin pitkälle kolmatta tuntia seuraavan päivän opetusta valmistellen. Väsäsin opetusmonistetta predikatiivista, ja tein harjoituksia. Tuskastutti, kun aina keksin esimerkkejä, joita monisteeni ei kattanut.

Päivä oli lukuharrastuksellisesti hyvä, sillä sain vielä illalla toisenkin kirjan luettua loppuun. Se oli Kati Tervon Kesäpäiväkirja. Se oli yllättävänkin kiinnostava, arjen pieniä iloja ja suruja kotiäidin silmin tarkasteleva opus. Mutta täytyyhän se ääneen sanoa, että a) jos luokkamme kirjahylly olisi yhtään laajempi ja b) jos kirjoittaja (kirjan, ei tämän blogin) ei olisi Jari Tervon vaimo, niin ei tätä olisi tullut ikinä luettua. Tätä myös käytettiin aika häikäilemättä hyväksi, sillä kuinka ollakaan, heti ensimmäisillä sivuilla oli kohta ”joimme päiväkahvit, sanan kaikissa merkityksissä”. Olisi hauska tietää, kuinka moni on kirjakaupassa katsonut kirjaa, lähtenyt selaamaan, osunut kyseiseen lauseeseen ensimmäisellä aukeamalla ja päättänyt, että tämän mie otan. Sen verran olen itsekin tirkistelijä, että nautin varsinkin kohdasta, jossa tunnetumpi Tervo oli tullut yöllä ryyppyreissulta kotiin, laittanut kuulokkeet korville ja herättänyt perheensä ulvomalla Procol Harumin mukana. Ehkäpä Whiter Shade of Palea?  Toinen asia, minkä haluaisin tietää, on että kuinka kaksi kirjailijaa sivaltavat niinä parisuhteen hetkinä, kun tahdon olla sulle hyvin helvetin julma. Ehdotukseni:

Jari: Sinun pikkukirjaasi ei lukisi kukaan, jos sinä et olisi vaimoni.

Kati: Vai niin. Itse et poikasi lisäksi ole saanut mitään hyvää aikaiseksi sitten Pohjan hovin. Ja niille Uutisvuoto-jutuille ei naura edes vanhat mummot!

Ehkä Tervojen perhedramatiikan miettiminen järkytti pientä mieltä, sillä uni ei meinannut tulla. Kaiken hyvän lisäksi, kun päätin vielä joskus myöhään puolenyön tuolla puolen sytyttää valot, lamppu posahti. Ei siis palanut, vaan kunnolla jysähti. On käynyt jo useamman kerran aikaisemminkin, sillä kattokruunujeni kahdestatoista lampusta on tällä hetkellä ehjiä neljä. Lamppuja menee viikoittain ja aina kunnolla paukahtaen. Edeltäjälläni oli lamppu konkreettisesti räjähtänyt paloiksi.

Keskiviikkoaamuna väsytti aika lailla. Opetusta oli 3x90minuuttia, joista ei aikakirjoihin merkittävää jäänyt. Kotiin pääsin puoli neljän nurkilla, laitoin munakasta, keitin kahvia, istuin koneelle ja siinä ilta meni erilaisia pikkujuttuja nysvätessä. Ehkä huomenna taas aktiivisempaa elämää.

Urmas U.