Perjantaina oli tosiaan opetusta 8 h. Onneksi sentään oli
pitkä tauko kolmannen ja neljännen 90-minuuttisen välillä, joten ehdin syömään. Nelosille jakamani novelli oli osoittautunut vaikeasti avautuvaksi, joten kävimme sitä
yhdessä läpi. Sovimme, että ensi viikolla juhlistamme heidän viimeistä opiskeluviikkoaan
teellä ja kakulla. Itse aion juhlia pienessä mielessäni myös sitä, että ryhmä,
jolla ei ole ollut käytössä oppikirjaa ja joka siten on teettänyt
juukelisti valmistelutyötä, poistuu lukujärjestyksestä.
Sen verran otti pitkä työpäivä voimille, että en kävelylenkin
lisäksi tehnyt oikein mitään, paitsi että illalla kävin karhuamassa Łukaszilta
moppini takaisin. Ostin mopin joskus syksyllä, ja se oli käyttämättömänä
kaapissani, kunnes naapurini lainasi sen joskus marraskuussa. Koin nyt
aiheelliseksi pyytää sen takaisin. Oikeastaan olin pyytänyt sitä jokunen viikko
takaperin, mutta 5 metrin matka ovelta ovelle tuntui ottavan aikansa. Siis: jos
moppi ei tule ulkomaanlehtorin luo, on ulkomaanlehtorin mentävä mopin luo.
Kuten lähes puolen vuoden laina-ajasta voi päätellä, en ole kovinkaan innokas
lattioiden pesijä.
Lauantain suurin saavutukseni oli perusteellinen siivous:
imuroin, pesin lavuaarit, pöydät ja lattiat. Moppini vain osoittautui
laadultaan aika kehnoksi. Toinen rättiosan paikallaan pitävistä tarranauhoista
oli lainassa jo irronnut, mutta onneksi se piti, kun sen kunnolla painoi
takaisin kiinni. Varsikin oli lötkö kuin ensimmäisen sukupolven sählymailoissa.
Tämän siitä saa, kun ostaa halvinta. Eipä sillä, tällä
lattianpesuaktiivisuudella pärjään varmasti tälläkin.
Päivällä kävin jälleen kävelemässä. Keli on taas niin
keväinen. Päivän auringossa olevat jalkakäytävät alkavat olla nyt puolittain
sulat, mutta varjossa olevat ovat vielä umpijäässä. Toppatakki ja pipo ovat jo vähän liikaa.
Illalla luin Kristiansenin kirjaa ja tein siitä
muistiinpanoja. Loppuillasta innostuin vielä ahkeroimaan
lihaskuntoharjoituksen. Ugh!
Sunnuntaina en tehnyt oikein mitään erityistä: luin,
kuuntelin musiikkia, kävin kävelyllä. Maaliskuu lusittu. Jepujee!
Lopetan pitkästä aikaa vitsiin:
Lääkäri: - Minulla on huonoja uutisia. Pelkään, että teillä
on aids.
Potilas: - Onko minulla mitään toivoa?
Lääkäri: - Pelkään, ettei ole.
Potilas: - Mutta te ette voi antaa minun kuolla! Teidän
täytyy auttaa minua! Teidän on pakko määrätä jotakin lääkettä.
Lääkäri: - Aidsiin ei ole parannuskeinoa, mutta ehdotan
teille yhtä hoitomuotoa. Määrään teille mutakylpyjä.
Potilas: - Auttaako se?
Lääkäri: - Ei, mutta totutte multaan.
Urmas U.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti