tiistai 2. huhtikuuta 2013

171. ja 172. päivä (ma 1.4. ja ti 2.4.2013)


Kevät yllätti ulkomaanlehtorin! Kuuntele laulu!



Maanantai oli opetukseton päivä. Sen kunniaksi kävin shoppailemassa BUMissa. Mukaan tarttui pieni, talttapäinen ruuvimeisseli, kuulonsuojaimet, paistinpannu, saipuaa ja teräsharja. Ostin, kun halvalla sai. Ei ikinä tiedä, koska tarvitsee. Ei vaineskaan, vessan hanassa on irrotettava pää, joka suodattaa putkista tulevan irtotöhnän. Se tukkeutuu tasaisesti, jolloin hana suihkuttaa vettä mihin sattuu. Pään kierteet ovat aivan ruosteessa, ja niitä ajattelin puhdetöinä jynssätä.

Päivän taas lueskelin Kristiansenin kirjaa ja illalla tein lihaskuntoharjoitteen. Loppuillasta tajusin, että huomisen työt on suunnittelematta ja tiistaina on herätys seitsemältä. Niinpä olin luokassa vielä iltakymmeneltä ottamassa kopioita.

Tiistaina herättyäni lampsin keittiöön keittämään aamupuuroa ja katsahdin ulos ikkunasta: harmaa taivas ja lunta sataa kuin täti-ihmisen ahterista. Teki mieli mennä takaisin nukkumaan. En mennyt, vaan sen sijaan läksin kuuliaisesti kertomaan Suomen itsenäisyyden ajan historiasta. Luettiin sodista, ja jaoin luovutetut alueet sisältäneen kartan. Vähän olin joistakin aistivinani mielenkiinnon puutetta kärpäsenjätöksen kokoisen maan kokemiin vääryyksiin. Ainakaan minkäänlaista aiheeseen liittyvää keskustelua en saanut aikaan. Voi tietenkin olla, että esitykseni oli niin mykistävän häikäisevä, ettei siihen voinut lisätä mitään. Tosin historia ja yhteiskuntatieto eivät ole kaikkien opiskelijoideni parasta osaamista.  Yksi nimittäin taannoin ehdotti Venäjän tämänhetkiseksi presidentiksi Dmitri Medvedeviä. Sattuuhan näitä.

Töitä oli 4 tuntia samalle ryhmälle, ja tänään se oli kyllä pääosin yhtä kivireen vetämistä. Päivän huipensi, kun töiden jälkeen lähdin käymään kaupassa. Menin tuoretiskiltä ostamaan kaalisalaattia lohipastan kaveriksi. Selvästi yritin sanoa, että kaalisalaattia pieneen kuppiin. Myyjä ei ymmärrä ja sanoo jotakin. Nyt en minä vuorostani ymmärrä. Osoittelen sormella haluamaani salaattia ja hoen, että pieni, pieni. Myyjä tajuaa elekielestäni enemmän kuin puheestani ja lappaa salaattia kuppiin. Punnitessaan ostostani myyjällä on kovin hauskaa toisen myyjän kanssa. Itseäni ei naurata. Ensi kerralla taidan hoitaa koko homman suomeksi. Ei se ainakaan huonommin mene.

Illan suunnittelen huomisen töitä ja elämääni sen jälkeen, kun pääsen täältä pois. Olisi niin paljon kiinnostavia juttuja, mitä voisi tehdä, että voisin ryhtyä kokopäiväiseksi harrastajaksi.

Urmas U.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti