Keskiviikkona oli totuttuun tapaan opetusta 4 tuntia, joista
ensimmäiset kaksi Maantuntemus-kurssia ja jälkimmäiset kaksi tentin valvontaa. Maantuntemuksen
tunti oli tällä kertaa kiva. Sain keskustelua aikaan, eikä tullut hampaanjälkiä pöydänreunaan. Aiheeksi olin merkinnyt Suomi nyt: mistä Suomi
puhuu? Käsittelimme Umayya Abu-Hannan artikkelia (Lottovoitto jäi
lunastamatta), kouluasioita (PISA-tutkimukset, kouluampumiset ja Alppilan
koulu) ja tasa-arvoista avioliittolakia. Kun kysyin opiskelijoilta, onko
Venäjällä rasismia, sain vastaukseksi vain naurua. Ai että onko? Myöskään
tasa-arvoisesta avioliittolaista he eivät olleet oikein innoissaan. Kun tunnin
lopuksi pidettiin äänestys, että pitäisikö Suomeen saada tasa-arvoinen
avioliittolaki, kukaan ei puoltanut ideaa. Kysyin myös, että voisivatko Venäjällä
miehet kävellä käsi kädessä, niin opiskelijat vastasivat, että voisivat, mutta
siitä tulisi ongelmia. Ei se ehkä hyvä idea olisi Suomessakaan, ainakaan viikonloppuna ilta-aikaan.
Venäjällä on muuten ihan tavallista, että naispuoliset ystävät kulkevat yhdessä
”käsikynkässä”. Tällöin kyse ei siis ole rakkaudesta vaan ystävyydestä.
Tasa-arvoisesta avioliittolaista jatkan vielä sen verran,
että olen päässäni kehitellyt markkinointislogania lakimuutokselle. Näkisin,
että tässä voitaisiin lainata materiaalia rakkauden sanomaa julistavalta
kristilliseltä kirkolta. Ehdotukseni on: Usko, Toivo ja avioliitto.
Torstaina ei ollut opetusta ohjelmassa, ja aloitinkin päivän
perimällä karttuneita univelkoja. Muuten oikeastaan oli ihan tavallinen päivä:
luin Kristiansenin Tehokkaita oppimisstrategioita -kirjaa, suunnittelin
huomisia tunteja, kuuntelin jaskaa ja soittelin munniharppua. Olen noin
neljäksi viikoksi venähtäneen tauon jälkeen palannut venäjän opintoihini,
siispä myös opiskelin. Päivän merkittävin tapahtuma kuitenkin oli, kun
onnistuin ostamaan kengännauhat kenkäkaupasta. Niitä ei tietenkään ollut esillä
(hävikkivaaran vuoksi?), joten joudun myyjältä kysymään. Lisäksi onnistuin
hoitamaan tilanteen, vaikka en tiennyt, mitä kengännauhat on venäjäksi. En myöskään ollut ottanut selville,
kuinka pitkät edelliset paulat olivat. Sanoin myyjällä, että ”minä tarvitsen”
ja viittoilin esille olleista kengistä nauhoja. Pituuskysymyksen hoidin
sanomalla ”4 paria”, ja laskin ääneen mallikengästä nauhanreikien määrää. Sopivat
nauhat sain, mutta ehkä pikemminkin myyjän hyvien hoksottimien kuin oman
kielitaitoni ansiosta. Myönnän silti itselleni yhden kansainvälinen seikkailija
-pisteen.
Loppukevennykseksi itse keksitty vitsi: Mies meni
ravintolaan ja tilasi kalalautasen. Hän söi turskat, siiat, ahvenet ja sillit,
mutta jätti lohet syömättä. Miksi? Koska hän oli muukalainen. Muahaha!
Urmas U.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti