Viikonloppuni koostui kahdesta identtisestä päivästä: tein
kävelylenkit, opiskelin Kristiansenin Tehokkaita oppimisstrategioita -kirjaa, kuuntelin
koneelta jatsia, soittelin huuliharppua ja luin Joseph Conradin Nostromoa.
Nostromosta on
pakko sanoa, että vaikka pidän englannin osaamastani aika hyvänä, kirja on
vaikealukuinen. Se ei ole vaikea samalla tavalla kuin vaikkapa Thomas Pynchonin
tai William S. Burroughsin kirjat ovat vaikeita, toisin sanoen hämäriä, vaan se
on yksinkertaisesti kieleltään monimutkainen. Lauseet ovat kompleksisia ja
sanasto rikasta. Onkin mielenkiintoista, että englanti ei ollut Conradin
äidinkieli, vaan hän opetteli sen vasta aikuisiällä. Hyvin tuntui onnistuneen!
Joutoaikana ajatus harhaili Pasila-sarjasta näyttelijä Kari ”Hissu”
Hietalahteen ja näyttelijän lempinimestä ilmaukseen aika hissua! Tajusin, että sitä ei enää kuule! Pitää itse sanoa,
kun haluaa kuulla! Sittemmin, kun viidakkorummuttelin Suomenniemelle, sain
kuulla arvelun, ettei olisikaan suomea se vaan ulkomaanlehtorin omaa
mongerrusta. Niin kelpo ilmaus ja jäänyt vangiksi yhden lehtorin suuhun! Hissu tulee siis sanasta hiljainen. Alla kuvitteellinen esimerkkidialogi
käytöstä:
XX: Se olis sun vuoro tiskata.
XY: Aika hissua. Mä tiskasin eilen.
Käyttäkää, hyvät ihmiset! Paljon en vaadi edes rojalteja.
Hoksasin pian muitakin samanlaisia fraaseja, joita en ole
vuosiin kuullut. Tässä pikaisesti laadittu lista:
- Äikkistä! ’käytetään vahingonilon ilmauksena, kun joku esim. kaatuu’
- kemma ’käytetään yleensä v-sanalla maustettuna ja merkitsee idioottia’
- ihan simona ei kaivanne selitystä
Lisäksi on vielä ilmaus, jota ei kuule täysi-ikäisten syystä
mutta joka uskoakseni elää ja voi hyvin esimerkiksi koulumaailmassa. Ilmaus
pakenee transkriptiota kuin ranskalainen filosofia tarkkoja määritelmiä, mutta
parhaiten sen kai kuvaa kirjoittamalla öh!
Ilmaus lausutaan niin, että ensin naama väännetään kuvaamaan täydellistä
välinpitämättömyyttä ja halveksuntaa. Sitten syvältä kurkusta ynähdetään
epämääräinen vokaali. Peilin kanssa voi ensiksi harjoitella ilmettä, jos tuntuu
vaikealta. Kun ilme alkaa tuntua luontevalta, voi pyytää lähimmäistään tekemään
roolipelin tapaan erilaisia ehdotuksia. Esimerkkejä ehdotuksista: Ottaisitko
pipon päästä sisällä? Veisitkö purkan roskikseen? Alapa tehdä sitä tehtävää! Öh, öh ja öh! Kun
alkaa tuntua siltä, että sujuu, voit siirtyä todelliseen kielenkäyttöön. Siispä
kun pomosi seuraavan kerran kysyy ylitöihin, sano vain öh! Mutta muista ilme!
Urmas U.
Eräällä töysäläisellä yläasteella (siis sillä ainoalla) kyllä käytettiin ilmausta "aika hissua". Vai olikohan se vasta eräässä ähtäriläisessä lukiossa... Alkaa mennä muisti kun niistä ajoista on kuitenkin jo tovi. Tuttu sananparsi on joka tapauksessa.
VastaaPoistaÄikkistä voisi kuulua mummoni suusta. Kemmaa en muistanutkaan, mutta joo :). Ja tuo "ihan simona" on kyllä meidän kahden hengen taloudessamme aktiivisessa käytössä :).
Esimerkkidialogi
Minä: Pitäisköhän meidän siivota tänään.
Simo: Eiiiii, mua nukuttaa vielä ihan simona.
Arvelinkin, ettei se vain omaa idiolektiani voi olla. Lapuallakin muistelisin sitä kuulleeni käytettävän. Voisin ottaa elämäntehtäväkseni levittää kyseistä ilmausta kaikkiin kansanosiin.
PoistaHieno, arkirealistisen oloinen dialogi! :)
Äikkis on tuttu lapsuudesta. Muistan ainakin, kun Prepulan kansakoulussa hymyiltiin jonkun koulutoverin rikkinäisille housuille (koulukiusaamista, ei kai?), niin seuraavana päivänä meni hiihtohousuistani sivuvetoketju rikki. Sen jälkeen minulle huudettiin "äikkis". Arvaa oottiko päähän? Sitten muutenkin "flänkytettihin ja irvisteltihin".
PoistaOnkohan Prepulassa siirrytty hiihtohousuista joogahousuihin?
Poista