sunnuntai 7. huhtikuuta 2013

176. ja 177. päivä (la 6.4. ja su 7.4.2013)


Viikonloppuni koostui kahdesta identtisestä päivästä: tein kävelylenkit, opiskelin Kristiansenin Tehokkaita oppimisstrategioita -kirjaa, kuuntelin koneelta jatsia, soittelin huuliharppua ja luin Joseph Conradin Nostromoa.

Nostromosta on pakko sanoa, että vaikka pidän englannin osaamastani aika hyvänä, kirja on vaikealukuinen. Se ei ole vaikea samalla tavalla kuin vaikkapa Thomas Pynchonin tai William S. Burroughsin kirjat ovat vaikeita, toisin sanoen hämäriä, vaan se on yksinkertaisesti kieleltään monimutkainen. Lauseet ovat kompleksisia ja sanasto rikasta. Onkin mielenkiintoista, että englanti ei ollut Conradin äidinkieli, vaan hän opetteli sen vasta aikuisiällä. Hyvin tuntui onnistuneen!

Joutoaikana ajatus harhaili Pasila-sarjasta näyttelijä Kari ”Hissu” Hietalahteen ja näyttelijän lempinimestä ilmaukseen aika hissua! Tajusin, että sitä ei enää kuule! Pitää itse sanoa, kun haluaa kuulla! Sittemmin, kun viidakkorummuttelin Suomenniemelle, sain kuulla arvelun, ettei olisikaan suomea se vaan ulkomaanlehtorin omaa mongerrusta. Niin kelpo ilmaus ja jäänyt vangiksi yhden lehtorin suuhun! Hissu tulee siis sanasta hiljainen. Alla kuvitteellinen esimerkkidialogi käytöstä:

XX: Se olis sun vuoro tiskata.
XY: Aika hissua. Mä tiskasin eilen.

Käyttäkää, hyvät ihmiset! Paljon en vaadi edes rojalteja.

Hoksasin pian muitakin samanlaisia fraaseja, joita en ole vuosiin kuullut. Tässä pikaisesti laadittu lista:

  1. Äikkistä!            ’käytetään vahingonilon ilmauksena, kun joku esim. kaatuu’
  2. kemma              ’käytetään yleensä v-sanalla maustettuna ja merkitsee idioottia’
  3. ihan simona     ei kaivanne selitystä



Lisäksi on vielä ilmaus, jota ei kuule täysi-ikäisten syystä mutta joka uskoakseni elää ja voi hyvin esimerkiksi koulumaailmassa. Ilmaus pakenee transkriptiota kuin ranskalainen filosofia tarkkoja määritelmiä, mutta parhaiten sen kai kuvaa kirjoittamalla öh! Ilmaus lausutaan niin, että ensin naama väännetään kuvaamaan täydellistä välinpitämättömyyttä ja halveksuntaa. Sitten syvältä kurkusta ynähdetään epämääräinen vokaali. Peilin kanssa voi ensiksi harjoitella ilmettä, jos tuntuu vaikealta. Kun ilme alkaa tuntua luontevalta, voi pyytää lähimmäistään tekemään roolipelin tapaan erilaisia ehdotuksia. Esimerkkejä ehdotuksista: Ottaisitko pipon päästä sisällä? Veisitkö purkan roskikseen? Alapa tehdä sitä tehtävää! Öh, öh ja öh! Kun alkaa tuntua siltä, että sujuu, voit siirtyä todelliseen kielenkäyttöön. Siispä kun pomosi seuraavan kerran kysyy ylitöihin, sano vain öh! Mutta muista ilme!

Urmas U.

4 kommenttia:

  1. Eräällä töysäläisellä yläasteella (siis sillä ainoalla) kyllä käytettiin ilmausta "aika hissua". Vai olikohan se vasta eräässä ähtäriläisessä lukiossa... Alkaa mennä muisti kun niistä ajoista on kuitenkin jo tovi. Tuttu sananparsi on joka tapauksessa.

    Äikkistä voisi kuulua mummoni suusta. Kemmaa en muistanutkaan, mutta joo :). Ja tuo "ihan simona" on kyllä meidän kahden hengen taloudessamme aktiivisessa käytössä :).

    Esimerkkidialogi

    Minä: Pitäisköhän meidän siivota tänään.
    Simo: Eiiiii, mua nukuttaa vielä ihan simona.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Arvelinkin, ettei se vain omaa idiolektiani voi olla. Lapuallakin muistelisin sitä kuulleeni käytettävän. Voisin ottaa elämäntehtäväkseni levittää kyseistä ilmausta kaikkiin kansanosiin.

      Hieno, arkirealistisen oloinen dialogi! :)

      Poista
    2. Äikkis on tuttu lapsuudesta. Muistan ainakin, kun Prepulan kansakoulussa hymyiltiin jonkun koulutoverin rikkinäisille housuille (koulukiusaamista, ei kai?), niin seuraavana päivänä meni hiihtohousuistani sivuvetoketju rikki. Sen jälkeen minulle huudettiin "äikkis". Arvaa oottiko päähän? Sitten muutenkin "flänkytettihin ja irvisteltihin".

      Poista
    3. Onkohan Prepulassa siirrytty hiihtohousuista joogahousuihin?

      Poista