Perjantaina olin sorvin ääressä 6 tuntia. Opiskelijat olivat
kiinnostuneita venäjän opiskelustani, ja niinpä esittelin heille omia venäjän
oppikirjojani. He selailivatkin kirjoja kovin kiinnostuneina. Annoin myös
pyynnöstä lukunäytteen, josta sain hyvää palautetta. Eipä kai kukaan päin
naamaa sanoisikaan, että muuten hyvä, mutta ihan paska. Tauolla lämmittelin
eilisen uusintoja ja opiskelin vähän. 6 tuntiakaan ei tunnu pahalta
opetusrupeamalta, kun vain on kunnon tauko välissä. Jos pitää putkeen hölöttää
6 tuntia, niin se on aika tuskallista. Muuten päivästä ei juuri kerrottavaa
olekaan. Illalla sitten vietin villin poikamiesperjantain: söin suklaata ja
roikuin netissä. Voi juku!
Lauantaiaamuna edellisillan hurja elämä oli muurannut silmät
niin tehokkaasti kiinni, että söin aamupalan lounasaikaan. Koko päivän satoi,
joten päivän ulkoilu jäi tekemättä.
Tällä viikolla on satanut useana päivänä, ja tuntuu, että viimeisen
viikon aikana lunta onkin hävinnyt hurjasti. Läheisellä leikkikentällä näkyy
vielä vähän lunta, mutta muuten on alaston maa. Mutta voi luoja tätä roskien
määrää!
Päätin jättää työt
sunnuntaille ja pyhitinkin päivän lähinnä kirjan lukemiselle.
Sunnuntaina nukuin taas myöhään. Iltapäivällä paiskin loput
Maantuntemus-kurssin harjoitustehtävät kasaan ja kävin kävelyllä. Kun tulin
kotiin ja napsautin katkaisimesta valot päälle, kuului poks. Ei tullut sähköä
mihinkään. Etsin sanakirjasta sanan sähkö
ja marssin respaan selittämään. Osasin sanoa, että on ongelma, sähkö ei toimi,
aikaisemmin toimi. Asia meni perille, ja ukko tuli kanssani katsomaan. Sulakerasia
löytyi käytävästä, mutta sitä ei saanut auki ilman työkaluja. Opin sanan ruuvimeisseli venäjäksi, kun sen pari
kertaa kuulin kysyvästi toistettavan (ja kotona myöhemmin tarkistin
kirjoitusasun sanakirjasta). Hain meisselin kotoa, ja ukko napsautti sulakkeen
takaisin päälle. Ja valkeus tuli!
Illasta nautin sähköstä (sähkö, tuo uuttera ystävämme!)
lueskelemalla kirjaani eteenpäin ja kuuntelemalla Monkia.
Loppuun pieni vitsonen, joka paitsi sopii etäsuhteessa
eläville mutta sisältää myös aimo lorauksen arkiromantiikkaa.
Puhelinseksiä:
- Tunnen huulesi ja kätesi… sametinpehmeän ihosi… huohotan
kuin hullu… vielä vähän ja…
- Hetki vain! Teevesi kiehuu!
Urmas U.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti