180. -182. päivä (ke 10.4.-pe 12.4.2013)

Aika työntäyteinen oli loppuviikko. Keskiviikkona oli aamulla 4 h opetusta, Maantuntemusta ja pluskvamperfektiä. Opetustuntien jälkeen meni aika paljon aikaa tenttitehtävien laatimiseen ja loppukevään lukujärjestyskuvioiden kanssa säätämiseen. Kesäkuun ensimmäisellä viikolla on vielä opetusta, mutta sitten on vain lopputenttien järjestäminen ja tarkistaminen. Venäjällä on mielenkiintoista, että tenttipäivät tulevat suoraan ylhäältä, eikä niihin voi oikein vaikuttaa. Meillä on esimerkiksi viidennen kurssin tenttipäiväksi määrätty maanantai, jolloin luokkamme on koko ajan varattuna ja molemmilla on opetusta tuona päivänä, kun taas torstai olisi ollut opetukseton päivä. Mutta ei. Nyt sitten pitää siirrellä opetustunteja muuhun ajankohtaan. Sama juttu on Maantuntemus-kurssini kanssa. Itse olen suunnitellut ohjelman ja sisällön, mutta tentin ajankohtaa en voi sopia yhdessä opiskelijoiden kanssa, vaan joku jossakin päättää sen puolestani.

Illasta tein vielä lihaskuntoharjoituksen ja luin kirjaa. Olen vähitellen päässyt Conradin Nostromoon mukaan, vaikka alku oli sekava.

Torstai oli opetukseton päivä. Käytin päivän kirjoittaen työhakemuksia. Se sitten on lystikästä hommaa. Sen, joka on laatinut Kuntarekryn ynnä muiden vastaavien ”kätevät” nettihakemuslomakkeet, saisi nylkeä ja polttaa piparkakkutalon uunissa. Idioottimaisinta on se, että lisätietoa-kohdat ovat aina sellaisia kärpäsenjätöksen kokoisia kenttiä, jossa näkee noin sanan kerrallaan siitä, mitä on kirjoittanut. Sitten kun sinne allekirjoittaneen kaksinakkijärjestelmällä yrittää selittää, että asun nyt Arkangelissa ja sen vuoksi mahdollisuuteni tulla työhaastatteluun ovat rajalliset ja siksi toivoisin, että…, niin paitsi virhelyöntien mutta kummallisten lauserakenteiden määrä on huikea.

Perjantaina oli opetusta 6 h, joista tosin kaksi tuntia oli tentin valvontaa. Tentin valvonta on ehkä tylsintä hommaa ikinä. Vielä kun paikallinen tenttikulttuuri on toverillista yhteistyötä suosiva, niin ei voi oikein lukeakaan. Yksi tentin tehtävistä oli tehdä lauseita annetuista sanoista. On tietenkin vaikea tehdä sopivia lauseita, jos ei muista sanojen merkityksiä. Yhtenä sanoista oli sorsa ja paras lause oli, että isoisän navetassa on paljon sorsia. Tiedä vaikka olisikin! Sain myös lukea, että minun sorsa on turvallinen. Hyvä yritys oli myös, kun sana seurasi oli annettu ja sen ympärille piti tehdä lause: Koira seurasi, mutta minä en tiedä, mitä se tarkoittaa.

Toisen ryhmän kanssa on opiskeltu aikamuodot, ja nyt pelasimme Levottomat-elokuvasta tuttua mä en oo koskaan… -peliä. Pisteen saa siis, jos keksii sellaisen asian, mitä kaikki muut ovat tehneet, mutta lauseen sanoja ei. Sain yhden vaivaisen pisteen lauseella mä en oo koskaan syönyt šašlikia. Ne ovat siis venäläisiä lihavartaita. Voittaja taisi saada kuudella kierroksella 3 pistettä. Olin tyytyväinen, kuinka hyviä lauseita opiskelijat keksivät! Opin tänään myös, että sana nähnyt kuulostaa samalta kuin joku venäjän ruma sana. Taas näitä. Sen olen oppinut jo aikoja sitten, että sukka kuulostaa samalta kuin venäjän ’narttua’ tarkoittava sana. Sen lisäksi opiskelijoiden naurusta päättelin, etten vieläkään osaa ääntää kaikkia seitsemää venäjän ässää oikein. Perhanan kaalikeittoässä!

Ja loppuun vitsi venäläisistä uusrikkaista, siis venäläisittäin ”uusvenäläisistä”:

Uusvenäläinen on torilla tekemässä ostoksia.

- Mitä nämä ovat?

- Appelsiineja.

- Mitä ne maksaa?

- 20 dollaria.

- Otan viisi kiloa. Käärikää jokainen paperiin ja sitokaa nauha ympärille. Mitä nämä ovat?

- Luumuja.

- Paljonko ne maksaa?

- 15 dollaria.

- Otan kuusi kiloa. Käärikää jokainen paperiin ja sitokaa nauha ympärille. Mitä nämä sitten ovat?

- Rusinoita. Ne eivät ole myynnissä.

Urmas U.