Lauantaini oli sen verran tylsä, että tiivistän sen vain
lyhyehkösti: nukuin myöhään, kävin kävelyllä, opiskelin shakkiavauksia
(takuuvarma iskurepla: ”Lähe mun luo, niin katsotaan miten mun kuningassotilas
sopii sun sisilialaiseen.” Saa käyttää!) ja luin loppuun F. Scott Fitzgeraldin
teoksen Tender is the Night. Kirjassa
oli hyvää monitahoiset henkilöhahmot ja huonoa juonen tyhjäkäynti ja
hajanaisuus. Mielenkiintoinen kuriositeetti on, että kirja pohjautuu hyvin
voimakkaasti Fitzgeraldin omaan elämään. Ei ole ollut helppoa F. Scottillakaan.
Lukekaa vaikka! Kultahattu eli The Great Gatsby oli silti selvästi
parempi.
Sunnuntaiaamuna kurkku tuntui kolmannen iglussa nukutun yön
jälkeen niin karhealta, että jätin ulkoilun pois päiväohjelmasta. Päätin, että
maalattiin tai ei, jatkossa pysyn omassa kämpässäni. Muutin siis takaisin. Sen
verran kunnostauduin, että imuroin kämppäni. Siitä virtuaalitaputan itseäni
selkään.
Päivän kohokohta oli kuitenkin vieraaksemme kutsutun Yrjö
L:n saapuminen Arkangeliin illalla. Hän on vieraanamme lauantaihin saakka.
Kyseessä on mies, joka ei s2-alalla työskenteleville esittelyjä kaipaa. Guru,
etten sanoisi. Ollessamme lähdössä tapahtui kuitenkin pieni välikohtaus. Kysyin
respasta, että onhan huone yms. kunnossa, kun meille tulee vieras. Respan
nyrpeä setä (joka Łukaszille oli todennut vihaavansa puolalaisia) kohautti olkapäitä
ja sanoi, että en tiedä. Soitin Anjalle, ja hän meni selvittämään asiaa. Kaikki
oli kunnossa, mutta selvisi, että setä oli ilmeisesti pahoittanut mielensä, kun joutui
jouluna soittamaan minulle taksin lähtiessäni Suomeen. Hän oli
oma-aloitteisesti todennut Anjalle, että kolmen vuoden (sic!) Venäjällä olon
jälkeen pitäisi jo osata tilata itse taksi. Ehkä hänen työsopimuksessaan
tehtäviin on luettu vain sähkölukon avaaminen napilla. Lääkkeet!
Olimme Yrjöä vastassa kentällä hyvissä ajoin. Kun kone
saapui, hän rivakkana kävelijänä ehti livahtaa hakemaan matkalaukkuaan ja
palloilimme Anjan kanssa ihmetellen, että eikö se tullutkaan. Yrjö lopulta
löytyi, ja jatkoimme matkaa kohti Arkangelin ja asuntolaa. Nyrpeällä sedällä ei
tuntunut olevan ongelmaa vain oman pärstäni kanssa, sen verran nihkeän
vastaanoton Yrjökin sai. Yrjö otti asian huumorilla ja vain nauroi ukon molopäiselle
käytökselle. Joimme iltateet Anjan luona ja vaihdoimme kuulumiset
yliopistomaailman ihmeellisyyksistä Suomessa ja Venäjällä.
Maanantaina Yrjöllä oli opetusta 2x90 min. Heh, tämä
opetusvierailujärjestelmähän on nerokas! Oli ilo seurata toisen opettajan
tuntia, kun yleensä saa/joutuu sompailla yksikseen. Lisäksi ilo oli vielä
kaksinkertainen, koska seurattava on niin taitava työssään ja koko
persoonallaan mukana opettamisessa. Lisäksi olin ylpeä opiskelijoistamme, siitä miten hyvin he pysyivät Yrjön mukana. Yrjö ei turhaan muita kieliä opetuksessaan käytä (perisyntini!), joten opetustyyli oli heille uusi. Selvästi tässä on itsekin tullut jotakin tehtyä oikein. Hyvä minä, hyvä me! Yrjön töiden jälkeen lähdimme syömään Трескоед-ravintolaan keskustaan ja
kävimme pienellä kävelykierroksella keskustassa. Illalla joimme rooibosteet
luonani ja puhuimme pashaa eli pääsiäistä.
Urmas U.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti