Laulan teille lauantaista
solkotan myös sunnuntaista.
Kerron toimeni tomerat,
vieton villin viikonvaihdon.
Viisas vieras viime aikain
lehtori lieto suomen kielen
kanssa auringon jo nousi
ja kotiinsa kauas läksi.
Mulla kuudes päivä viikon
sangen taas ol’ rauhallinen.
Niinpä jälkeen keskipäivän
lähdin mä kävelemähän.
Ihmevehkeen kassiin laitoin
kultaisen kuvaamisvärkin.
Näpsin kerran, näpsin toisen
näpsin kohta kolmannenkin.
Mökki aivan aaltoileva:
Silta poikki synkän virran:
Uusi miesi naapurissa:
Päämaja tiedon tuon totisen:
Loppuillan tunnit pitkät
loitsuja lukien vieri.
Virkoin partta vieraan kielen,
käärmeen kaltaisna sihisin.
Lepopäivä loikoessa
sunnuntai suorana sohvalla.
Eipä juuri liiku mieli,
ei ruumis työstä itke.
Kirjastohon silti kuljin,
vaelsin väylää väsymättä.
Viihdykettä taas halajin,
kirjoja kotihin kannoin.
Urmas U.
Hei!
VastaaPoistaHurahti tässä tunteroinen teksteihisi. Ja aikaa olisi kulunut pitempäänkin. Erittäin koukuttavaa lukemista.
Kaikella hyvällä.
Jatka vaan samaan malliin. Aivan mahtava blogi.
Kevät se koittaa tänne Tampereellekin, ennen syksyä.
T. Jussi
Kiitos palautteesta ja terveisiä Mansesteriin! Täällä(kin) on kevät vielä kaukana.
VastaaPoistaVau,
VastaaPoistakiitos värssyistä noista,
joita meille taiot.
Minunkin mieleni sohvalla loikoessa,
kirjaa lukiessa, TV:tä tavatessa.
Tohtori tikun kurkkuun tökkäsi,
lampun korvaan lykkäsi,
poskille geelit pökkäsi,
kuunteli keuhkoja,kuunteli sydäntä,
kokonaista minuuttia neljä.
Tohtori totes, fysiikka kunnos,
aktivoi itses.
Eipä auta itku tässä,
vaikkei intoni ole näissä.
Lunta nyt tulevi,
kolan pitää kuitenkin kulkea,
jotta Corsani aamulla tielle pääsisi.
Työniloa!
t. äiti
Meillä sykkii lyriikka suonissa. :)
Poista