144. ja 145. päivä (ti 5.3. ja ke 6.3.)

Kummasti on enemmän kerrottavaa, kun ei nyhjää yksin kotona shakkiavauksien kanssa tai seuraa Riemurasian uutta mediaa reaaliajassa. Maalaushomma asuntoni ulkopuolella tuli valmiiksi tänään. Vihdoinkin. Kävin aiheeseen liittyvän sanaharkan asuntolan siivoojan kanssa. Olin juuri tulossa huoneeseeni, kun siivooja tuli kiukkuisena jostakin huoneeni suunnalta ja alkoi jo pauhata jotakin ikkunoiden ja parvekkeen oven avaamisesta. Tarkemmat yksityiskohdat, kuten niin monesti aiemminkin, jäivät ymmärtämättömyyden usvaan.  Tein pikaisen analyysin ja tulin tulokseen, että minulla eivät nallekarkit riitä puolustautumiseen, joten totesin vain että valitettavasti en ymmärrä, josta siivooja riemastui, että et ymmärrä, et ymmärrä. Poistuin paikalta ja viiden minuutin kuluttua kävin avaamassa ikkunan uudestaan. Kyämäoonkauhee. Mutta mikä helvetin venäläinen logiikka siinä on, että maalataan sisällä keskellä talvea ja sitten vielä kielletään tuulettamasta? ”Uksi säppiin Sergei, huuru hupenee!”

Opettajavieraallamme oli opetusta taas 2x90 min. Ennen tunteja kävimme aamupäivällä pienellä kävelylenkillä. Tavallinen lenkkini meni joutuisasti, kun oli juttukaveri. Tuntien välisellä tauolla opin, että jossain päin maailmaa (ehkä Suomessakin) sanotaan, kun keskustelussa syntyy hetkellinen hiljaisuus, että enkeli lentää ohi. Venäjällä taas sanotaan, että silloin syntyy poliisi. Aivan mahtava juttu!

Tuntien jälkeen odotin vesitoimitusta. Vesi toimitetaan välillä 18–21 ja asuntoni sijaitsee ilmeisesti kierroksen alkupäässä, koska yleensä vesi tulee lähellä kuutta. Nyt odotin koko kolme tuntia, eikä vettä tullut. Seuraavana päivänä tosin selvisi, että firmalla oli ollut auto rikki. He olivat yrittäneet soittaa, mutta tilaajatietoni ovat edeltäjäni nimellä ja numerolla, joten tieto ei tullut minulle asti. Samapa tuo, keskiviikkona sain vedet. Illalla kävin vielä teellä Anjan luona ja sain päiväannoksen venäjän kuullunymmärrystä.

Keskiviikkona oli ensimmäinen kahdeksan aamu sitten koska lie. Opiskelijat olivat ilahduttavasti kaikki paikalla. Seurasin Yrjö L:n luennointia funktionaalisesta kielen opetuksesta. Rumasti sanottuna kusin yhden kohdan Yrjön opetuksesta, kun väitin, että keskustelupartikkelit aijoo ja ainiin tarkoittavat itselleni ihan samaa. En tosin ole enää aivan varma mielipiteestäni.

Yrjön töiden jälkeen itselläni oli viikon ainut tunti. Ainakin minulla oli kivaa. Kuunneltiin Dingoa, joka on muuten ensimmäisiä musiikkimuistojani. Töiden jälkeen menimme Anjan ja Yrjön kanssa Блин Хаус -kahvilaan. Latenttina kahviriippuvaisena otin laten pillillä sekä blinit hunajalla.

Kahvin jälkeen kävimme kaupassa. Ostin uutta teetä, kun Anja sanoi, että tätä ne joi Neuvostoliiton aikaan:

En ole vielä maistanut. Maistuukohan siinä Neuvostoliitto? Ja hyvällä vai pahalla tavalla?

Illalla opiskelin venäjää. Kyllä en ymmärrä, miten voi pelkkä olla-verbin taivutus olla niin mutkikasta. Välillä taivutetaan kieliopillisen suvun mukaan, välillä aina samassa suvussa. Välillä subjekti on nominatiivissa, välillä genetiivissä ja myönteisessä lauseessa tietenkin eri tavalla kuin kielteisessä! Välillä tekisi mieleni komisario Rauno Repomiehen tavoin laittaa kädet korville, ja sanoa, että älkää puhuko minulle tuota hullujen kieltä!

Illalla istuimme taas iltaa Anjan luona. Juttu luisti, ja mukavaa oli! Vieraamme osoittautui keksien suhteen kovaksi toppaajaksi. Onko tuttu ilmaus? Oikein vastanneelle myönnän yhden kultaisen ensimmäisen luokan sanastopisteen.

utelee Urmas U.