164. ja 165. päivä (ma 25.3. ja ti 26.3.)

Kevään näillä näkymin kiireisimmät viikkoni alkoivat. Tällä ja ensi viikolla on opetusta 20h/vko. Maanantai oli vielä opetukseton, mutta käytin sen suunnittelutyöhön ja omaehtoiseen opiskeluun. Sain Kristiansenin kirjaa kivasti eteenpäin. Päivällä kävin totuttuun tapaani kävelemässä reilun tunnin. Iltapäivällä lounaan ja kahvittelun jälkeen olin käymässä tarttumassa taas työhön, mutta suunnitelmani muuttuivat suoraan yläpuolelta kuuluvan porauksen vuoksi. Kuuntelin sitä aikani, mutta niin näiversi mieltä, että lähdin uudelle kävelylenkille. Päivän saldoksi tuli reilu 2 h kävelyä. Pari kuvaa napsin matkalta. Ensimmäinen on asuntoni läheltä. Aika kovat urat tiessä.

Illasta kävin vielä ottamassa kopiot huomista varten. Kopiointimusiikikseni on valikoitunut luokasta löytynyt Aki Sirkesalon Halutuimmat-kokoelma. Yllättävän monta biisiä tunnistin ensi kuulemalta. Muistan pienenä hevi-Perttinä inhonneeni Sirkesaloa, mutta niin se keski-ikäistyminen tulee jokaiselle. Turha nauraa, kohta huomaat ajattelevasi, että kutominenhan on kivaa ja voi kun tulisi syksy, että pääsisi poimimaan marjoja.  Sen verran kyllä Sirkesalosta pitää sanoa, että kaikki Enkeleitä, onko heitä? -lässytykset eivät uppoa vieläkään, mutta soulahtavammat vedot ovat kovia. ”Kun kukaan muu mua auta ei, jää Marvin Gaye…”

Metallimusiikkiakaan en ole kokonaan hylännyt. Suomessa ollessani kuuntelin vanhoja Sepultura- ja Danzig-levyjäni ihan innoissani. Nykyään tosin olen huomannut, että silloin kun tekee mieli kuunnella painavaa asiaa, niin saa sitten olla kunnolla ylipainoista. Esimerkiksi Napalm Death toimii, kun päässä pyörii pääosin painokelvottomia ajatuksia.

Tiistaina oli 4 h opetusta. Kestävää muistijälkeä ei ainakaan itselleni jäänyt. Mitähän minä olen luokassa hölöttänyt? Sen verran kuitenkin opin, että Venäjällä on opiskelijoitteni mukaan ihan tavallista hakea palkasta ”förskottia”, kun tili alkaa olla nollilla. En ainakaan tiedä, että Suomessa tämä olisi enää tavallista.

Iltapäivällä töiden jälkeen kävin taas kävelyllä. Aurinko oli sulattanut pienen lätäkön kadun varrelle, ja pulut ottivat keväästä kaiken irti pitämällä siinä allasbileitä. Itsellenikin kevät on vuodenajoista mieluisin. Kesä on tietenkin lämpöisempi ja mukavampi, mutta siinä on häivähdys syksyä ja kuolemaa. Kävelylenkillä hain kaupasta murkinaa. Päädyin kaupan valmistiskin antimiin ja valitsin turskaa porkkana-sipulipeitolla. Hyvää oli. Annokselle tuli hintaa reilut pari euroa, mutta kauhean isosta palasta ei ollut kyse.

Illemmalla luin Kristiansenin kirjan loppuun. Innostuin myös tekemään toisen lihaskuntotreenin viikolle. Nyt lähtee! Varsinkin etunojapunnerruksista huomaa, että kaikenlainen voimailu on jäänyt viime vuosina vähille. Epäilen, että ojentajalihakseni ovat mystisesti valahtaneet vyötärölleni.

Loppuillan huvitin itseäni katsomalla Youtubesta, kun Richard Dawkins ja Wendy Wright ”keskustelivat” evoluutioteoriasta. Se muistutti sitä, kun joku pelaa pinkiponkia seinän kanssa. Tuumaakaan ei kumpikaan joustanut. Argumentoinniltaan väittely oli kuitenkin mielenkiintoista. Dawkinsille annan minulle myönnettyjen valtuuksien nojalla V.E.L.H.O. (Varsin Erinomaiset Lehmän Hermot Omaava) -kunniamerkin. Itse olisin saattanut jo yrittää lyödä tuolilla. Keskustelun ensimmäinen osa löytyy täältä: http://www.youtube.com/watch?v=YFjoEgYOgRo

Itse jaksoin kolmanteen osaan asti.

Urmas U.