Lauantaina satoi taas, joten suunnittelemani koko keskustan
kiertävä kävelylenkki jäi pelkäksi suunnitelmaksi. Olinkin koko päivän
sisätiloissa. Vähän oli aikaisemmin puhetta Andrean kanssa, että olisimme
menneet päivällä käymään salsa-klubissa, joka järjestetään ilmeisesti muutaman
kerran vuodessa. Andreaa ei kuitenkaan näkynyt, enkä tullut vaivautuneeksi
kävelemään kolmea metriä, että olisin käynyt kysymässä asiasta. Joskus toiste
sitten. Muutenkaan en tehnyt mitään erikoista, mitä nyt kolmatta tuntia puhuin
skypessä.
Tänään sain luettua Martti Joenpolven Valitut novellit (2006).
Olen viime aikoina alkanut enemmän ja enemmän pitää lyhyestä proosasta ja myös
lyriikasta. Joenpolven nimi on toki tuttu, mutta aikaisemmin en ole hänen
tuotantoaan lukenut. Ainakin tämä valikoima sisälsi pääosin ns. tšehovilaisia
novelleja. Muutamassa novellissa lopusta jäi vähän teennäinen olo, mutta
pääosin tämä oli positiivinen lukukokemus. Monessa novellissa oli myös hyvin
samanlainen kertoja: vanhuutta lähestyvä, vähän elämään pettynyt mies.
Ehdottomasti paras lukemani nokialaiskirjailija, kirkkaasti!
Sunnuntaina nukuin taas hävyttömän myöhään. Aamupalan
jälkeen imuroin ja kävin kaupassa. Valmistin jo perinteeksi muodostuneen
sunnuntailounaani: juurespihvejä, lohta ja smetanaa. Sen verran on rajallisella ruokalajivalikoimalla tullut oltua, että ahdistuin katsomaan netistä kaalikeiton ja borssikeiton ohjeet. Suattaapi olla, että kokeilen niitä ensi viikolla.
Respassa ja käytävillä oli pitkin viikkoa lappuja, joissa
varoiteltiin, että sunnuntaina klo 14 testataan palohälytysjärjestelmää eikä siitä
kenkään pidä huolestuman. Kun palohälytyksiä tulee vähintään kahden päivän
välein, varoitus tuntui turhalta. Ja kuten tavallista täällä on, koko päivänä
ei tullut mitään hälytystä. Sama juttu kuin oli aikaisemmin varoitus vesikatkosta,
jota ei sitten ollutkaan. Tämä on vähän tällainen käänteismaa: toimistot ovat
kiinni aukioloaikoina, kuuma vesi tulee sinisestä hanasta ja klo 18–21
toimitettavat vesilähetykset tulevat 17.30.
Illalla otin pienen hien pintaan lihaskuntoilemalla ja
sitten suihkun kautta baariin katsomaan ”el clásicoa” (Real Madrid-Barcelona).
Neljännen kurssin pojat olivat kutsuneet minut ystävineen peliä katsomaan ja
järjestivät kyydin ovelta ovella. Autossa kuulin venäjäksi laulettua jazzia,
mikä kuulosti aika metkalta. Bändi oli kai nimeltään Bravo. Venäläinen
ajokulttuuri on kyllä aika hurjaa. Tilannenopeus on suuri ja kaistaviivat vain
viitteellisiä. Ei ihme, että autoissa näkee usein lommoja.
Baari oli kellaripubi, jossa kärysi vielä tupakka kuten
Suomessakin taannoin. Peli päättyi 2-2, ja tunnelma oli mukava. Ääntä lähti pienehköstä seurueestakin aika
lailla. Söin leipätikkuja ja juustoraastetta ja join karpalomehua. Lasku
tuotiin lopuksi koko noin 10 hengen pöytäseurueelle ja sitten vain ynnäämään
kunkin osuutta.
Urmas U.
Heipähei!
VastaaPoistaLuet kyllä aika hyvällä tahdilla. Pakko sanoa, että itselläni ei pysy kirja läheskään samaan tapaan lapasessa. Nyt olen lukenut Miika Nousiaisen kirjoja, mutta enpä kyllä keksi niistä mitään erikoista kehuttavaa. Aloitin Maaninkavaaralla joskus pari vuotta sitten, koskapa se oli juoksuaiheinen.
Mutta runoja ostin pinon kirjaston poistoista ja niitä olen hieman selaillut. Tosin 75% kaikista runoista on aina ihan sietämättömiä, mutta parhaat onkin sitten semmoisia, että ärsyttää, että ne on kirjaillut joku muu kuin yksikön 1.p. ;)
Joko sait selvityksen Putin-lakanoistasi? Tämä mysteeri on vaivannut kovasti...
Tulevan viikon sunnuntaina olis vihdoin SM-mara, joten tällä viikolla ajattelin syödä ja nukkua. Siitä sitten kipeillä jaloilla syyslomalle rötväämään.
LOPPU!
No, virikkeitä on vähänlaisesti, kunnolla liikkumaan olen liian laiska enkä oikein osaa enää tuijottaa tv:täkään, etenkään kun kaikki elokuvatkin on dubattu venäjäksi. Siispä lukeminen on hyvää ajankulua. Ainakin sen perusteella, mitä olen toistaiseksi nähnyt, täällä dubbaus on tehty niin, että yksi henkilö lukee kaikkien näyttelijöiden äänet. Voi kökköys!
PoistaItsekin olen runoja lukenut parin viime vuoden aikana. Olen täysin samaa mieltä mainitsemistasi prosenttiluvuista! Pertti Niemisen (ei siis Dingon Neumann!) ja Lauri Viidan runoista olen innostunut viimeksi.
Lakana-asia on toistaiseksi selvittämättä. Tsemppiä maralle! Löytyykö reaaliaikainen tulospalvelu jostakin?