98. ja 99. päivä (ti 4.12. ja ke 5.12.)

Tiistaina oli opetusta vain 1x90 minuuttia. Jatkoimme Joni Skiftesvikin Valtuuskunta-novellin lukemista. Se on Skiftesvikin Puhalluskukkapoika ja taivaankorjaaja -esikoisesta. Hyviä novelleja, suosittelen rosoisten tarinoiden ystäville. Tunnilla oli paikalla tosin taas vain kaksi opiskelijaa kuudesta, joista toinen ei ollut aikaisemmalla tunnilla, joten hänelle joutui selittämään tarinan alun.

Kävin iltapäivällä töiden jälkeen kävelyllä ja kaupassa. Loppuillan makasin kotona, luin kirjaa ja pelasin tietokoneella. Mikä jumalauta siinä Spider-pasianssissa on, kun se ei mene koskaan läpi!

Illalla kävin vielä suomen luokassa ottamassa kopioita, kun ymmärsin respassa olevasta lapusta, että keskiviikkoaamuna on kolmen tunnin sähkökatko tulossa enkä voi siis totuttuun tapaan jättää kopiointia tunnin alkuun. Soittelin luokassa myös huuliharppua. On hieno kaiku, paljon miellyttävämpi ääni kuin omassa kopissa! Luokan kirjahyllystä löytyi sattumalta myös lastenlaulukirja, jossa oli monia klassikkoja: Kuningaskobra, Peukaloisen retket, Peppi Pitkätossu jne. Sieltä päästelin hurmiossa menemään! On piilossa viidakon, suojassa temppelin raunion…

Keskiviikkona jouduin heräämään vähän aikaisemmin, että ehdin keitellä vedet aamupuuroa ja -teetä varten ennen sähkökatkoa. Poikkeuksellisesti sähkökatko tuli ajallaan. Onneksi sain aamupalan syötyä ennen pimeyttä. Sitten makoilin pimeässä peiton alla odottamassa, että koska pitää mennä töihin. Kuin normaali yö siis! Mieleen juolahti myös, että kuinkahan opetus mahtaa pimeässä sujua, kun päivä valkenee täällä vasta lähempänä yhtätoista, ja tunti alkoi siis kymmeneltä. Huoli oli kuitenkin turha, sillä sähkökatko olikin vain tunnin mittainen.

Töissä edellä mainitun novellin käsittely sai surkuhupaisia piirteitä, sillä vaikka opiskelijoita oli paikalla jopa neljä, niin yksi oli ollut kaikilta aikaisemmilta novellikerroilta pois, yksi oli lukenut alkupuoliskon, yksi jälkipuoliskon ja yksi koko novellin. Ei paljon keskusteltu. Hou-hou-hou. Toisen ryhmän kanssa oli aiheena Kalevala. Tunteja häiritsi aika pahasti yläkerrasta kuuluva poraaminen, mutta onneksi sitä ei kestänyt kauan.  Oli muuten opiskelijoilla hyviä ilmeitä, kun kerroin, että Lemminkäisen äiti tiesi poikansa kuolleen, kun harja alkoi vuotaa verta, aurinko kertoi äidille, missä poika on, äiti haravalla keräsi poikansa kappaleet Tuonen virrasta, liitti ihmisen palat yhteen ja lopuksi mehiläisen tuomalla hunajalla valelu herätti Lemminkäisen henkiin. Onhan se aika paksua. Ikävä tunnustaa, että tämä oli jo toinen kerta, kun opetan kirjaa, jota en ole itse lukenut. Pokalla vain niin kyllä se siitä.

Illalla söin kolmatta päivää nuudeleita. Ainakin vielä maistuu, saa nähdä kuinka loppuviikosta. Loppuillan vietin luokassa skypettämässä ja huuliharputtamassa.

Urmas U.