115. – 117. päivä (pe 21.12. – su 23.12.)

Perjantaina oli töitä 2x90 min, siis yksi 90-minuuttinen vähemmän kuin normaalisti. Syyslukukauden viimeiset tunnit takana, jee. Muuten ei juuri mainittavaa koko päivästä. Könnäsin vain sisällä ja istuin selkäranka ongenkoukkuna koneella.

Lauantaina kävin palauttamassa jo pari päivää myöhässä olleet lainani kirjastoon. Pakkasta oli edelleen noin -26 celsiusastetta, joten menin bussilla. Bussimatkustaminen on aina yhtä jännää. Kirjastoon mennessä mietin, että minkähänlaiset pumaskat pitää täytellä sakkomaksuista. No, kirjastontäti oli hövelillä päällä ja heilautti vain kättään, kun aloin sanoa jotakin maksuista. Ymmärsin, että toivotteli uudet vuodet. Venäjä ei kuitenkaan olisi Venäjä, jos ei jotakin ikävääkin: edelliset lainani näkyivät kirjastontädin kortissa edelleen palauttamattomina. Täti arveli, että ne ovat minulla vielä kämpillä. Osasin vain jankuttaa, että olen palauttanut jo. Seuraavalle visiitille otan jonkun venäjää taitavan kaveriksi ja tueksi.

Takaisinpäin päätin pakkasesta huolimatta kävellä. Kirjasto on joen rannalla, ja ranta on ehdottomasti suosikkipaikkani Arkangelissa, koska maisema on kaunis ja ranta on myös pääosin autoliikenteeltä kielletty ja siten rauhallinen. On tullut aika vähän tänä talvena ulkoiltua kunnon pakkasessa, ja olinkin nivuslihojani myöten jäässä jo vähäisen kävelyn jälkeen. Kävinkin pariin otteeseen lämmittelemässä ohittamissani kauppakeskuksissa. Lopuksi pysähdyin vielä yliopistolla ja join automaattikahvit. Kerrankin sai toljottaa automaattia tarpeeksi kauan ilman, että kertyy jonoa taakse. Löysin listasta haluamani virvokkeen, ja pienen ulkoilun jälkeen se maistui kummasti.

Kotosalla en tehnyt oikein mitään. Lähinnä roikuin netissä ja keittiössä käydessäni taivastelin, kuinka keittiön ikkuna on sisäpuolelta jäässä kolmatta päivää. Ohessa visuaalinen todiste:

Sunnuntaina heräsin ilman kelloa jo seitsemältä. Totesin oloni tarpeeksi virkeäksi ja päätin nousta. Kävin kaupassa hakemassa ”jotakin pientä naposteltavaa”  (lue/läs: hirveet mässyt) viimeisille päiville ennen lomaa. Illalla katsoin suomen luokan kolmen elokuvan valikoimasta Matti-elokuvan ja kuolasin samalla huuliharppuuni.

Ehkä viikonlopun iloisin asia on, etten luulosairaudestani huolimatta ole tullut kipeäksi. Suomessa sitten, luulen ma. Päivitän vielä matkakuulumiset tiistaina, kun olen päässyt kotimaahan. Sen jälkeen pidän kirjoitustauon ja jatkan blogiani helmikuussa toisella kolmanneksella. Hyvää joulua ja älkää tapelko.

Urmas U.