tiistai 11. joulukuuta 2012

104. ja 105. päivä (ma 10.12. ja ti 11.12.)


Maanantain päätapahtuma oli paluumuutto vanhaan asuntooni, jepujee. Ja päivän etuajassa! Aamulla oli opetusta 2x90 minuuttia, ja paikalla oli yksi ainoa opiskelija. Seuraava tuli puoli tuntia myöhässä, ja sitä seuraava 75 minuuttia myöhässä. Käydessäni tauolla nainen respasta pyysi minua tulemaan näyttämään, missä kaapit ja pöydät olivat asunnossani aikaisemmin olleet. Samalla näin poisrevityn vanhan muovimaton. En yhtään ihmettele, että edeltäjälläni oli ollut oireita asunnossa, sen verran paljon oli mustaa täplää maton pohjassa. Harjaantumattomille silmilleni täplät näyttivät homeelta. Remontin jälkeen lattia vaikuttaa hyvältä, mitä nyt vähän huvittaa, että käytetty muovimatto on samaa kuin käytävässä. Sen verran olen vali-vali-ihminen, että ei kai olisi ollut kovin suuri kustannuserä vaihtaa myös jalkalistat samalla. Nykyisillä on ainakin yhdet kymppisynttärit takana.

Päivällä kävin laitoksella viemässä todistusjäljennöksen ja menin tapaamaan suomalaista Underground Attack -yhtyettä, joka oli ollut Arkangelissa kahdella keikalla ja joka kävi yliopistolla jututettavana. Ai ei ole tuttu bändi? No, ei minullekaan. Selvisi nimittäin, että bändi keikkailee enimmäkseen Venäjällä. Mikään yleisömenestys tilaisuus ei ollut, sillä paikalla olin minä, kolme opiskelijaani ja kaksi muuta venäläistä. Bändi oli rock-bändille uskollisesti pahassa krapulassa, ja tilaisuus oli enimmäkseen poikamaista hönöilyä. Tapahtumalla ei ollut varsinaista vetäjää, vaan se meni omia latujaan yleisön yrittäessä keksiä kysymyksiä ja bändin yrittäessä keksiä jutun juurta. Nauratti välillä aivan riivatusti.

Ilta menikin tavaroita kantaessa ja laittaessa niitä sopivaan epäjärjestykseen.

Maanantain ja tiistain välisenä yönä heräsin noin puoli yhden aikaan palohälytykseen. Olin niin syvässä unessa, että kesti kauan ennen kuin tajusin, mitä tapahtuu. Hälytys jatkui ja jatkui ja jatkui. Ehdin taas hätääntyä.

Tiistaina nukuin tunnin myöhempään kuin oli tarkoitus, mikä söi päivän tuntien suunnitteluun varaamani ajan. Tuntisuunnitelmani perustuikin enimmäkseen improvisoinnin varaan. Mutta kyllähän se harrastelijajatsarilta luonnistuu. Opiskelijatkin olivat vartin myöhässä, joten sain lisää armon aikaa.

Töiden jälkeen lähdimme Anjan kanssa käymään laitoksella täyttämässä papereita ja yliopistolla allekirjoittamassa työsopimukseni. Laitoksella minun piti täyttää tuntilasku kuun alun ja työsopimuksen alkamisen (6. päivä) välisistä tunneista. Oli varmaan sihteerillä hauskaa, kun kaksisormijärjestelmällä aloin etsiä, että missäs täällä on… Kyrilliset kirjaimet ovat siis eri paikoissa kuin qwerty-näppäimistössä vastaavat kirjaimet. Yliopistolla allekirjoitin nimeni työsopimuspapereihin arvioni mukaan 15 kertaa. Viikon päästä saan oman kopioni, kun rehtori on allekirjoittanut sopimuksen. Henkilöstöhallinnon täti oli myös tarkkasilmäisenä huomannut, että kymmenkunta viikkoa takaperin saamassani eläkekortissa (tms.) oli sukunimeen lipsahtanut ylimääräinen a-kirjain. Siispä kortin osalta Urho Matti, uusiksi meni. Mukavahan siellä on hypätä papereita signeeraamassa.

Paperihommien jälkeen kävimme Anjan kanssa syömässä kalaravintolassa, jossa olemme käyneet kerran aikaisemminkin. Söin lohipelmeneitä ja jälkiruuaksi paistettua omenaa. Oli erittäin hyvää!

Illan suunnittelin tehtäviä tulevaan kokeeseen ja valmistelin huomisia tunteja. Päivä vain päättyi vähän ikävästi, sillä nukkumaan käydessä koin yllätyksen. Sängystä oli päivän aikana käyty viemässä osa lakanoista. Olen tavallisesti lakanoiden vaihdon yhteydessä ottanut kaksi settiä lakanoita, että petauspatjalleni, joka on varsinaista patjaa selvästi pienempi, on myös lakana. Liekö siivooja laskenut, että lakanoita ei ole palautunut pesuun asukkaita vastaavaa määrää. Kismittää aika peijakkaasti, että kysymättä käydään viemässä tavaraa huoneesta. Olisin minä sen lakanan voinut palauttaa, ei siinä, mutta että vievät kuin varkaat! Tämä myös selittää sen, miksi joskus on ollut asunnossa valot päällä, vaikka olen ollut lähes varma, että olen ne lähtiessäni sammuttanut. Mitähän muuta täältä on hävinnyt? Voi Venäjän Venäjä, mitä hommaa.


Urmas U.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti