Maanantain päätapahtuma oli paluumuutto vanhaan asuntooni,
jepujee. Ja päivän etuajassa! Aamulla oli opetusta 2x90 minuuttia, ja paikalla
oli yksi ainoa opiskelija. Seuraava tuli puoli tuntia myöhässä, ja sitä
seuraava 75 minuuttia myöhässä. Käydessäni tauolla nainen respasta pyysi minua
tulemaan näyttämään, missä kaapit ja pöydät olivat asunnossani aikaisemmin
olleet. Samalla näin poisrevityn vanhan muovimaton. En yhtään ihmettele, että
edeltäjälläni oli ollut oireita asunnossa, sen verran paljon oli mustaa täplää
maton pohjassa. Harjaantumattomille silmilleni täplät näyttivät homeelta.
Remontin jälkeen lattia vaikuttaa hyvältä, mitä nyt vähän huvittaa, että
käytetty muovimatto on samaa kuin käytävässä. Sen verran olen
vali-vali-ihminen, että ei kai olisi ollut kovin suuri kustannuserä vaihtaa
myös jalkalistat samalla. Nykyisillä on ainakin yhdet kymppisynttärit takana.
Päivällä kävin laitoksella viemässä todistusjäljennöksen ja
menin tapaamaan suomalaista Underground Attack -yhtyettä, joka oli ollut
Arkangelissa kahdella keikalla ja joka kävi yliopistolla jututettavana. Ai ei
ole tuttu bändi? No, ei minullekaan. Selvisi nimittäin, että bändi keikkailee
enimmäkseen Venäjällä. Mikään yleisömenestys tilaisuus ei ollut, sillä paikalla
olin minä, kolme opiskelijaani ja kaksi muuta venäläistä. Bändi oli rock-bändille
uskollisesti pahassa krapulassa, ja tilaisuus oli enimmäkseen poikamaista
hönöilyä. Tapahtumalla ei ollut varsinaista vetäjää, vaan se meni omia latujaan
yleisön yrittäessä keksiä kysymyksiä ja bändin yrittäessä keksiä jutun juurta.
Nauratti välillä aivan riivatusti.
Ilta menikin tavaroita kantaessa ja laittaessa niitä
sopivaan epäjärjestykseen.
Maanantain ja tiistain välisenä yönä heräsin noin puoli
yhden aikaan palohälytykseen. Olin niin syvässä unessa, että kesti kauan ennen
kuin tajusin, mitä tapahtuu. Hälytys jatkui ja jatkui ja jatkui. Ehdin taas
hätääntyä.
Tiistaina nukuin tunnin myöhempään kuin oli tarkoitus, mikä
söi päivän tuntien suunnitteluun varaamani ajan. Tuntisuunnitelmani perustuikin
enimmäkseen improvisoinnin varaan. Mutta kyllähän se harrastelijajatsarilta
luonnistuu. Opiskelijatkin olivat vartin myöhässä, joten sain lisää armon
aikaa.
Töiden jälkeen lähdimme Anjan kanssa käymään laitoksella
täyttämässä papereita ja yliopistolla allekirjoittamassa työsopimukseni.
Laitoksella minun piti täyttää tuntilasku kuun alun ja työsopimuksen alkamisen
(6. päivä) välisistä tunneista. Oli varmaan sihteerillä hauskaa, kun
kaksisormijärjestelmällä aloin etsiä, että missäs täällä on… Kyrilliset
kirjaimet ovat siis eri paikoissa kuin qwerty-näppäimistössä vastaavat
kirjaimet. Yliopistolla allekirjoitin nimeni työsopimuspapereihin arvioni
mukaan 15 kertaa. Viikon päästä saan oman kopioni, kun rehtori on
allekirjoittanut sopimuksen. Henkilöstöhallinnon täti oli myös tarkkasilmäisenä
huomannut, että kymmenkunta viikkoa takaperin saamassani eläkekortissa (tms.)
oli sukunimeen lipsahtanut ylimääräinen a-kirjain. Siispä kortin osalta Urho
Matti, uusiksi meni. Mukavahan siellä on hypätä papereita signeeraamassa.
Paperihommien jälkeen kävimme Anjan kanssa syömässä
kalaravintolassa, jossa olemme käyneet kerran aikaisemminkin. Söin
lohipelmeneitä ja jälkiruuaksi paistettua omenaa. Oli erittäin hyvää!
Illan suunnittelin tehtäviä tulevaan kokeeseen ja
valmistelin huomisia tunteja. Päivä vain päättyi vähän ikävästi, sillä nukkumaan käydessä
koin yllätyksen. Sängystä oli päivän aikana käyty viemässä osa lakanoista. Olen
tavallisesti lakanoiden vaihdon yhteydessä ottanut kaksi settiä lakanoita, että
petauspatjalleni, joka on varsinaista patjaa selvästi pienempi, on myös lakana.
Liekö siivooja laskenut, että lakanoita ei ole palautunut pesuun asukkaita
vastaavaa määrää. Kismittää aika peijakkaasti, että kysymättä käydään viemässä
tavaraa huoneesta. Olisin minä sen lakanan voinut palauttaa, ei siinä, mutta
että vievät kuin varkaat! Tämä myös selittää sen, miksi joskus on ollut
asunnossa valot päällä, vaikka olen ollut lähes varma, että olen ne lähtiessäni
sammuttanut. Mitähän muuta täältä on hävinnyt? Voi Venäjän Venäjä, mitä hommaa.
Urmas U.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti