Perjantaina oli tuttuun tapaan opetusta 3x90 minuuttia. Toisen
ryhmän kanssa loppui tekeminen, joten käytin viimeiset puoli tuntia siihen,
että katsoimme Viivi&Wagner-sarjakuvia koneeltani. Virallisesti kyseessä
oli tietenkin suomalaisen populaarikulttuurin esittely ja kulttuurintuntemus.
Puhuttiin myös linnanjuhlista. Luokassa oli vuoden 2009 juhlista kertova
Iltalehti, jota jälkimmäinen ryhmä tavasi innolla. Lehti tosin keskittyi
lähinnä kauhistelemaan Tanja Karpelan kaula-aukkoa, kaula-aukkoa, joka
venäläisen mittapuun mukaan oli uskoakseni maltillinen.
Päivällä sain uuden arvion lattiaremontin valmistumisesta:
tiistai. Opin Anjalta, että venäläisillä on aiheeseen liittyvä sanonta
”luvattua pitää odottaa kolme vuotta”. Illan vietin suomen luokassa turhan
tiedon aalloilla surffaten ja huuliharppua soitellen. En tosin yhtä aikaa.
Loppuillasta sain luettua loppuun Norman Mailerin An American Dream -opuksen. Se oli
täynnä mahtavia henkilöhahmoja ja hetkittäinen aivan erinomainen, mutta lopussa
hämäryyskerroin alkoi olla niin iso, että loppuvaikutelmaksi jäi hämmennys:
mitä tässä tapahtui? Aivan lopussa esim. soitetaan aavikolla olevasta
puhelinkopista kuolleelle rakastetulle, joka kertoo, että kaikki on ok ja
Marilyn on mukava. Kirjan englantikin oli poikkeuksellisen koukeroista (ja
oikoluku jäänyt tekemättä). Pitänee lukea myöhemmin uudestaan.
Lauantaina kävin päivällä kävelyllä. Olin liikkeellä noin
kahdelta, ja aurinko alkoi jo painua horisontin taakse. Yhdentoista aikaan
alkaa olla täysin valoisaa ja kolmen jälkeen alkaa hämärtää. Ruokailun suhteen
palasin nuudeleihin, kun eilen laitoin elämän risaiseksi kuppiperunamuusilla.
Päivän päätapahtuma oli kahvilakäynti Andrean kanssa.
Lähdimme kävelemään vähän kuuden jälkeen. Matkalla pääsimme todistamaan
kolaria. Olimme ohittaneet muuan risteyksen noin kolmekymmentä metriä sitten,
kun takaa kuului kova kumahdus. Keskellä risteystä olevan auton nokka oli
rutussa ja pientareelle kimmonneessa autossa kylki. Henkilövahinkoja ei
ilmeisesti tullut.
Kahvila oli hyvin fiini. Söin kreikkalaisen salaatin ja
jälkiruuaksi otin cappuccinon ja hunaja-sitruunajuustokakkua. Oli hyvää ja
muutenkin oli kivaa. Jonkin ajan kuluttua aloittanut dj vain oli turhan höveli
volyyminappulan kanssa, ja keskustelu muuttuu melussa vähän vaikeaksi, kun
joutuu puhumaan muulla kuin äidinkielellään. Takaisin tullessa risteyksessä
olivat vielä autot paikoillaan, ja samat ukkelit istuivat keskellä risteystä
olevassa autossa. Kuinkahan oli parisen tuntia kulunut? Lainasin Andrealta
sunnuntailukemisiksi vanhan Der Spiegelin.
Sunnuntaista ei ole juuri muuta kerrottavaa kuin että valmistelin
tunteja, kävin kävelyllä ja roikuin netissä suomen luokassa.
Urmas U.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti