Sataset paukkuu! Valtion pakkotyössä oppimieni perinteiden
mukaan nyt pitäisi pamauttaa keskellä yötä kumisaappaalla peltikaapin oveen
merkiksi. Mutta nyt kun en ole pakko- vaan palkkatyössä, niin en taida jaksaa.
Juhlistin itsenäisyyspäivää ja 100. vuorokautta Venäjällä
nukkumalla säädyttömän myöhälle. Puoleen päivään mennessä sentään ehdin töihin.
Töissä oli poikkeuksellisesti oikein mukavaa.
Töiden jälkeen klo 13.30 lähdin metsästämään saamatta
jääneitä palkkanauhojani. Kuten todettua, joka kuukausi on tullut eri summa
rahaa tilille, joten halusin saada asiaan selvyyden. Laitoksen sihteeri Galina
lähti taas avukseni. Totuuden nimissä on sanottava, että Galina hoiti asiat, ja
itse vain laitoin allekirjoitukset papereihin ja sanoin kiitos ja näkemiin.
Mutta olipahan byrokraattinen reissu! Palkkalaskelmia piti
käydä kysymässä kahdesta toimistosta, kun statukseni muuttui vähän aikaa sitten
yliopiston opettajasta laitoksen listoille. Sitten piti allekirjoittaa paperi,
että Galina saa jatkossa ottaa mukaansa minun palkkalaskelmani, kun hän hakee
muiden opettajien palkkalaskelmia. Palkkalaskelmista selvisi, että veroja on mennyt
palkasta 30%, aika tiukka prosentti. Anjalta kuulin myöhemmin, että noin puolen
vuoden jälkeen veroprosentti laskee 13:en. Regressiivistä verotusta?
Olin myös saanut viestin, että työsopimukseni on valmis,
hyvä näin joulukuussa. Luullakseni olin jo allekirjoittanut työsopimuksen,
mutta ihminen on erehtyväinen, ainakin kun ei aivan tiedä, mitä allekirjoittaa.
Toisaalta olen kai ikään kuin kolmella vakanssilla työskennellyt, joten mene ja
tiedä, vaikka olisinkin työsopimuksen tehnyt. Kopioita sopimuksista en toki ole
itselle saanut. Siispä menimme seuraavaan toimistoon työsopimuksen perässä. Siellä
selvisi, että kaipaavat vielä valokuvan ja passi-, maahantulokortti-, viisumi-
ja rekisteröintipaperikopioiden lisäksi kopiota tutkintotodistuksestani, joka
on tietenkin Suomessa. Edellä mainituista papereista on muistaakseni ainakin
kahdet kopiot yliopiston eri toimistoissa jo aikaisemmin. Ja tästä lärvistä
vielä lisää kuvia! Tämän lisäksi sain paperin, johon piti saada merkinnät, että
olen suorittanut työ- ja paloturvallisuuskoulutukset, sen jälkeen siihen
tarvittiin laitoksen johtajan allekirjoitus ja sitten pitäisi palauttaa paperi
takaisin toimistoon.
Työ- ja paloturvallisuuskoulutuksia järjestettiin toisessa
rakennuksessa klo 9-10 ja 13–14, joihin aikoihin käyntimme ei tietenkään
osunut. Menimme kuitenkin katsomaan paikan, ja Galina kurkkasi ovesta sisälle
ja siellä lähempänä eläkeikää oleva nainen totesi, että peremmälle, peremmälle!
Alkujutustelujen jälkeen saimme eteemme noin 50-sivuisen nivaskan materiaalia.
Ajattelin, että tässä menee ikä ja terveys, kun niitä aletaan kääntää
yhteiselle kielelle. Galina ajatteli samalla tavalla, sillä hän silmäili sivuja
ja totesi ensimmäisistä sivuista, että näissä ei ole mitään tärkeää. Noin
sivulla viisi oli työntekijän oikeuksia ja velvollisuuksia, ja niitä aloimme
katsoa, kun koulutusta pitävä nainen toi paperin allekirjoituksineen, että olen
suorittanut työturvallisuuskoulutuksen. Opin kuitenkin, että talvella pitää
varoa liukastumista ja kun menee rappusia, kannattaa pitää kaiteesta kiinni. Ei
mennyt hukkaan sekään koulutus. No, ironia sikseen, onneksi koulutuksen järjestäjältä
löytyi maalaisjärkeä, ettei tarvinnut tankata itsestäänselvyyksiä.
Paloturvallisuuskoulutus oli yhtä perusteellinen. Materiaalissa
oli myös kuvia ja vähemmän tekstiä. Opin muutaman venäjän sanan (”savu” ja ”tuli”),
jotka ainakin vielä toistaiseksi muistan. Sain elekielellä selvityksen
palosammuttimen toiminnasta. Ja taas nimi paperiin. Olen täysin oppinut,
kysykää mitä vain. Nyt puuttui enää laitoksen johtajan allekirjoitus. Galina
totesi, että koska johtajalla ei ole opetusta perjantaina, hänellä on valtuudet
allekirjoittaa paperi. Ja kas, olin saanut tarvittavat merkinnät
suorittamistani koulutuksista.
Sitten takaisin toimistoon. Nyt selvisi, että vielä yhtä
paperia puuttuu. Meidän piti alakerran kassasta käydä ostamassa jokin ”labour
record book”, joka oli itse asiassa postikortin kokoinen paperinpala. Hinta 90
ruplaa (n. 2€), joten konkurssia ei tullut. Ja kas, valmista tuli, jos
tutkintotodistuksen puuttumista ei oteta huomioon. Lisäksi Galina kehotti minua
huolehtimaan, että saan palkan kuun kuudelta ensimmäiseltä päivältä, sillä tämä
työsopimukseni alkaa 6. päivästä ja edellinen sopimus loppui marraskuun loppuun.
Niin umpikliseistä kuin se onkin sanoa, venäläinen byrokratia on kafkamainen
kokemus. Aikaa tähän hassutteluun meni kaksi ja puoli tuntia, kun kävelymatkat
sinne ja takaisin jättää pois.
Illalla oli puhe musisoida Andrean kanssa, mutta hän joutui
venyneen kokouksen vuoksi perumaan. Łukasz oli kutsunut minut ja muita syömään
luokseen, mutta kun kävin koputtamassa ovelle, hän pahoitteli, että hänellä on
puolan tunti menossa. Kotiopetusta siis.
No, onpahan aikaa kirjoittaa blogia. Respasta kuulin myös
ikäviä uutisia, että asuntoni remontti on valmis vasta ”joskus ensi viikolla”. Rauno Repomiestä lainatakseni: "______________________!"
Urmas U.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti