Vähän alavireiset kaksi päivää. Tiistai-illan havainto ”lakanavarkaudesta”
näiversi mieltä. Odotan niin lomaa, että päivät tuntuvat viikoilta, tunnit
päiviltä, minuutit tunneilta. Keskiviikkona palasin tilapäistä muuttoa
edeltäneeseen arkirutiiniini: söin eineksien sijaan kunnolla, jumppasin ja
soittelin harppua. Töissäkään ei tapahtunut mitään erikoista. Kävin respassa
sanomassa, että en oikein pidä siitä, että asunnostani haetaan tavaraa
ilmoittamatta, vaikka kyseessä ei siis ollutkaan henkilökohtainen omaisuuteni.
Respan nainen vastasi, että tiedän, että siellä oli käyty ja ymmärrän, ettet
pidä siitä. Siis yhtä tyhjän kanssa. Keskiviikkoiltana puolilta öin, kun
makasin luurit korvilla puoliksi unessa, joku kävi vielä koputtelemassa oveen. En
viitsinyt kalsarisillani lähteä ovelle. Yhteydenotot virastoaikaan!
Torstaikin meni ilman suurempia tapahtumia. Meinasin töiden
jälkeen käydä kävelyllä, mutta tuuli niin kylmästi ja pakkastakin oli lähemmäs
parikymmentä astetta, joten kävelin vain kauppaan ja takaisin. Sähkömiehet
tulivat vaihtamaan hellaani metallipuruksi ruostunutta levyä. Ensi töikseen
avasivat hellan kannen ja samalla kippasivat purut hellan taakse. Kiitos
tästäkin. Mutta nyt on kolme toimivaa levyä. Loppuillan vätystelin jaksamatta
keskittyä oikein mihinkään. Tosin Trio Mäkisaarelle aloin trackerillä säveltää
uutta kesähittiä. Taattua laatua on tulossa. Jokainen voi tykönään miettiä, onko se
positiivinen tai negatiivinen luonnehdinta.
Urmas U.
Trio Mäkisaaren uusinta hittiä odotellessa! :)
VastaaPoista