113. ja 114. päivä (ke 19.12. ja to 20.12.)

Keskiviikkona nousin tapojeni vastaisesti melko aikaisin ja kävin kaupassa ennen töitä. Kukonlaulun aikaan en siis ollut liikenteessä, mutta aamuhämärässä kuitenkin, heh, noin 9.30. Aikainen lintu madon nappaa -sanonta ei kyllä pätenyt, sillä hyllyissä kaikki tuoretuotteet olivat eilisen päiväyksellä. Kyllä kannatti.

Sitten kiireellä kotiin laatimaan opiskelijoille tehtäviä! Työrupeamana oli 2x90 minuuttia opetusta. Kyseessä oli viimeiset tunnit ennen loppukoetta, joten pykäsin neljä sivua kertaustehtäviä vanhoista kielioppijutuista. Kiire tuli, mutta kun kaikki laarit kollasin, niin sain aikaan tarpeeksi materiaalia. Tunnit olivat tylsänpuoleisia, pakko tunnustaa.

Töiden jälkeen rentouduin roikkumalla netissä ja kuuntelemalla Paul Simonin Surprise-levyä (2006). Vaikka olen ”vanhat oli parempia” -koulukunnan edustaja, niin pakko myöntää, että kovasti tykkäsin tästäkin. Aivan uusimmasta Simon-kiekosta en ole vielä innostunut, mutta kaikista muista kuulemistani pidän. Nyrkkeilytyyliin voisin miehestä hehkuttaa, että tänään punaisessa kulmauksessa: melodian mestari, folkrockin visionääri, näppäilyn nero, world beatin valtias, keski-ikäistymisen kuvaamisen kuningas, 160-senttinen jättiläinen, Paul Siiiiiiiiiiiiimon! Sen verran keräilyapina painaa selässä, että varmaan kolme puuttuvaa levyäkin pitää jossain vaiheessa hankkia niiden, köh köh, 14 muun hyllystä löytyvän levyn kaveriksi (luvussa mukana siis myös Simon & Garfunkel -tuotanto).

Illalla vielä hikoilin kunnon kuntopiirin, joten päivän sai merkitä hyvien päivien listaan kalenterissa. Noin kymmeneltä pomoni vielä soitti, ja kysyi, että ehdinkö lähteä torstaiaamuna korjaamaan eläkekortissani jo aikaisemmin mainitsemaani nimeni kirjoitusvirhettä. Lupasin ehtiä.

Torstaiaamuna lämpömittari näytti -29 astetta. Auts! Onneksi yliopistolle päästessäni pomoni ehdotti, että jatkamme matkaa autolla. Suostuin ilomielin. En muista, olenko muuten maininnut, että ainakin Arkangelin alueella, ehkä myös koko Venäjällä, on olemassa pakkasraja (-25⁰C), jonka alittuessa koulut on suljettu. Tänään ei siis ollut arkangelilaislapsilla koulua. Ilmeisesti ajatuksena on se, että kun koulumatkat voivat olla hyvin pitkiä, matkoilla voisi tulla paleltumia tms. En myöskään ole vakuuttunut, että kaikki koulurakennukset ovat tarpeeksi lämpimiä opiskeluun kunnon pakkasilla. Mutta takaisin eläkekorttiasiaan. Olimme onnekkaita, sillä saimme kävellä suoraan tiskille ja selvisimme toimistosta ulos noin kolmessa minuutissa. Hyvä näin. Pomoni lupasi käydä hakemassa korttini ensi viikolla, kun itse olen jo Suomessa.

Kahdeltatoista olin valvomassa loppukoetta. Koevalvonta on tylsyyden huippu: katsoa tuijottaa, kun toiset kirjoittavat. Muutakaan ei voi puuhata, sillä venäläisen työtoverini sanoin: jos venäläiset voivat katsoa toiselta, he katsovat. Siispä kaksi tuntia kyylästelyä. Muuan sankari ilmeisesti arveli, etten puusilmilläni kuitenkaan mitään huomaa, sillä hän yritti katsoa kännykästä apuja käännöstehtävään. Yritin vähän köhiä merkiksi, että etköhän lopeta, mutta kun ei mennyt perille, jouduin käymään käskemässä kännykän pöydälle. Samalla ilmoitin, että voi suoraan siirtyä seuraavaan tehtävään, sillä apuja vaatineen tehtävän saldoksi tulee joka tapauksessa Suomen perinteinen euroviisusaalis: zéro points. Mainitussa ryhmässä on muutenkin harjaannusta tällä alueella, sillä erilaisissa testitilanteissa käy vieno ässien suhina korviin. Maassa maan tavalla, mutta joku roti silti!

Lounaalla tein uuden aluevaltauksen makujen kartalla, sillä linssicurryn kaveriksi keittelin tattariryynejä. Olivat hyviä, syön muulloinkin. Pakkausformaattikin on kätevä: ryynit ovat reiällisessä muovipussissa, joka laitetaan kiehuvaan veteen ja josta keittymisen jälkeen vain leikataan kulma auki kaatamista varten. Ei tarvitse mitään veden määrää tai käydä sekoittelemassa. Ja ne tattarin täydelliset proteiinit!

Illalla jatkoin Simon-dieetillä, mutta lisäsin kaksi korvallista Bill Evansia. Evans on ehkä lempipianistini jazzin saralla. Evans olisi saanut Ostakaa makkaraa -biisinkin kuulostamaan lyyrisen mietiskelevältä.

Loppuillasta ressasi, kun huomasin pieniä niistetaudin indeksejä tuulenhalkojassani. Kun ei kovin pahaksi menisi, kun pitää muutaman päivän päästä lentomatkustaa. Laskut ja nousut käyvät muutenkin korviin.

Urmas U.