Odottavan aika on ollut pitkä, mutta nyt viimeistä täyttä
viikkoa viedään!
Sunnuntaina sateli vettä, joten vietimme päivän pääosin
sisätiloissa. Lähimuisti pätkii sen verran, että en muista yhtään, mitä teimme.
Kivaa oli silti varmasti.
Maanantaina kävin viimeistä kertaa kirjastossa, kun palautin
lainaamani opukset. Pääsin paluumatkalla suunnilleen puoliväliin, kun alkoi
sataa. Päätin siirtää kauppareissun tuonnemmaksi ja oioin vähän, etten kastu
kovin pahasti. Enkä kastunutkaan. Iltapäivällä kävin potkimassa footbagiä.
Sateisen ja tuulisen kelin vuoksi on tullut jonkin verran taukoa, mutta ihan
hyvin pallo pysyi edelleen ilmassa. Vähän järjestelin myös tavaroita luokkaan
kannettavaksi, jossa ne saavat odottaa seuraavaa lehtoria. Illemmalla tuli
lyhyehkö ukonilma ja rakeita.
Tiistain aloitin jumppaamalla hartioita. Teki hyvää. Muuten
päivä meni ranskaa opiskellessa.
Sitten Armin kuulumiset:
”Minun muistikuvieni mukaan suuri osa sunnuntaista kului
venäjän tehtäviä tehdessä, tekstiä kääntäessä ja sanoja opiskellessa. Maanantai
alkoi venäjän puolitoistatuntisella. Sen jälkeen oli luento pohjoisen Venäjän
kansanperinteestä ja kansantaruista. Luento oli jälleen tylsä ja venäjäksi.
Tällä kertaa tiesin varautua ja menin takariviin istumaan, jotta sain puuhastella
muuta luennon ajan. Opettelin ulkoa päivän runon (meillä on joka päivä yksi
runo venäjäksi), kertailin tunnilla käytyä ja tarkistelin sanoja. Sanakirjan ja
kyrillisen näppäimistön lataaminen kännykkään oli muuten varsin oivallinen veto
ennen matkalle lähtöä.
Luennon jälkeen menimme taas päärakennukselle lounaalle.
Lounastin kolmen ruotsalaisen kanssa. On muuten hauska: Jos porukasta suuri osa
on venäläisiä, puhutaan venäjää. Jos on ranskalaisia ja yksi suomalainen, kuten
tänään, kun teimme ryhmätyötä, puhutaan luonnollisesti ranskaa ja jätetään se
yksi suomalainen huomioimatta. Mutta jos pöydän ääressä on kolme ruotsalaista
ja minä, ruotsalaiset automaattisesti vaihtavat kielen englanniksi. Huomaavaista!
Saatuamme kupumme täyteen lähdimme tutustumaan Arkangelissa
toimivaan ”Folk Art Schooliin” eli taide- ja käsityökouluun, jossa voi opetella
perinteisiä pohjoisen Venäjän alueen käsityötaitoja. Koulussa on oppilaina
aikuisia ja lapsia, ymmärsin, että enimmäkseen lapsia. Oli hyvin
mielenkiintoinen vierailu, ja siellä vierähtikin melkein kolme tuntia. Ensin
meille esiteltiin koulun oppilaiden tekemiä töitä, keramiikkaa, kudottuja ja
ommeltuja töitä, erilaisia pärekoreja ja vaikka mitä, en enää muista kaikkea.
Oli myös esimerkiksi vöitä, joita nuoret naiset tekivät sulhasilleen entisaikaan.
Keramiikkatyöt varsinkin olivat tosi taitavasti tehtyjä. Meille pidettiin lyhyt
esittely koulusta ja sen jälkeen jakauduimme pienempiin ryhmiin ja pääsimme
itse kokeilemaan. Olin ryhmässä, jossa tehtiin nukkeja, joita ennen oli tapana
tehdä, kun ihmiset menivät naimisiin. Tapoihin kuului, että tehtiin mies- ja
naisnukke, jotka kuvasivat tulevaa miestä ja vaimoa, ja joskus saatettiin tehdä
myös pienempiä nukkeja, lapsia, jotka laitettiin miehen ja naisen väliin. Melkoista
nypertämistä oli nukkejen askartelu. No, ei onneksi vain minulla, vaan
muillakin. Aika hyvä tuli kuitenkin ainakin omasta mielestäni. Taidonnäyte
alla:
Kun nuket oli saatu valmiiksi, kierrettiin vielä muissa luokissa.
Yhdessä luokassa oli huovuttamista, yhdessä kangaspuita jne. Opin myös hauskoja
pikku asioita, esimerkiksi, että entisaikaan pienissä kylissä naimattomat miehet
pitivät töppösten/saappaiden varret pitkinä, mutta kun mies meni naimisiin,
varret käännettiin lyhyemmiksi. Sitten kun naimisissa olevat miehet lähtivät
käymään jossakin toisessa kylässä, he saattoivat nostaa varret takaisin ylös.
Heh!
Tänään tiistaina olikin taas neljä tuntia venäjää. Eilisen
luennon aikana opettelemani runon lausuminen oli opettajan mielestä viitosen
arvoinen (venäläisellä asteikolla 3, 4, 5). Jee! Kyllä kannatti käyttää
folkloristiikan luento siihen. Päivän aiheena oli kaupassa asiointi. Olin
enimmäkseen omalla mukavuusalueellani, koska olen opetellut ruoka- ja
vaatesanastoa jo aikaisemmin. Puhuttiin myös rahoista, tinkimisestä,
alennuksista jne. Hyödyllinen aihe. Lounaan jälkeen oli tällä kertaa vuorossa
vierailu paikalliseen kirjastoon. Meille esiteltiin kirjastoa ja sen eri
osastoja. Kirjastossa oli myös meneillään mielenkiintoinen valokuvanäyttely.
Lisäksi näimme Pushkin-näyttelyn, joka koostui noin kolmesta vitriinistä.
Vitriineissä oli listattuna kaikki Pushkinin jälkeläiset, osasta myös
valokuvat. Jälkeläisiä on kai parisensataa, mutta vain yhden ainoan sukunimi on
nykyisin Pushkin. ”Kai” edellisessä lauseessa johtuu siitä, että puhe oli
jälleen venäjäksi ja tällä kertaa tulkkaus välillä ruotsiksi ja välillä
englanniksi ja välillä ei ollenkaan.
Meille näytettiin myös esittelyvideo Arkangelista
(englanniksi puhuttuna!). Lisäksi minulle esiteltiin kirjaston suomenkielisten
ja Suomeen liittyvien kirjojen osasto. Se ei ollut kovin mittava eikä kattava,
mutta on kuitenkin hienoa, että täkäläisestä kirjastosta löytyy kirjoja noin
viidelläkymmenellä eri kielellä. Lopuksi kirjaston täti halusi ottaa meistä
kuvan niin, että jokainen valitsi kuvaan mukaan kirjan oman maansa osastosta.
Harkitsin Kalevalaa, mutta valitsin kuitenkin venäjänkielisen kirjan ”Kaikki muumeista”.
Osa porukasta lähti vielä johonkin museoon, mutta itse
suunnistin asuntolalle höyryävän pelmenipadan ääreen.”
Urmas U.
Pakko kommentoida, kun en ole "hetkeen" muistanut käydä koko blogissa.
VastaaPoistaTäällä sitä vaan tehdään väitöskirjaa sellaisella hirmutahdilla, että kun vuosi on kulunut seinä- tahi taskukalenterissa, niin väitöksen arvioitu päivämäärä on vastaavasti siirtynyt lähes saman verran eteenpäin. Kävin juuri ohjaajan juttusilla ja muotoilimme nykytavoitteeksi: "keväällä".
Isäkuukausi alkaa huomenna ja kestää 31.7., joten täällä alkaa olla maanantait vähissä. Kotonahan se onkin elo sitten yhtä juhlaa tottakai!
Hiljaa hyvä tulee! :)
PoistaLapset vain pitkille päiväunille, niin etenee änäri-kausi kivasti!
Haha, joo, nuo kun vaan eivät tahdo koskaan samaan aikaan nukkua. Pakko siis edistellä tuota "bittien järjestäytymistä riviin" (kuten veljeni asiaa joskus kuvailee, kun kertoo, miten on kestoharjoittelu oikeampaa elämää kuin tietokonepelit ja -leikit) vasta yöllä oman yöunen kustannuksella, onko oikein?
PoistaMoi! Ja milloinkas se paluu tänne koto Suomeen koittaa?
VastaaPoistaT. Jussi